Au

Näin siinä sitten käy kun työskentelee pienten lasten kanssa. Korvatulehdus. Aikuisena. Kivaa vappua minulle. No ei tämä nyt niin vakavaa ole. Sainhan lääkkeet ja saikkua. Enemmän harmittaa O:n puolesta, sillä olen vissiin tartuttanut tämän taudin hänelle, ja hänellä on 10 kertaa kovemmat kivut kuin minulla. Ja aikuisilla kun harvemmin on korvatulehduksia...

Onhan tänään ollut ihan mukavakin päivä. Oikeastaan aika ihana päivä. Minä sain nimittäin sormukseni kotiin. <3 Ja se oli vielä ihanampi kuin muistin. Kihla ja vihki sopivat niin täydellisesti yhteen, ja on muuten niin minun näköinen tuo sormus.

Kuvia en nyt jaksa ottaa, kokeillaan uudestaan sitten kun tauti hellittää. :)

Korvatulehdus tai ei, minähän aion mennä lakitukseen huomenna. Lisäksi miellä on O:n kanssa pöytävaraus ravintolaan, nami ruokaa siis tiedossa. :) Kunhan O:kin on kunnossa huomenna.

P.s. Eikö jokaisen morsiamen kuulukin saada vappupallo, jos sellaisen haluaa? :P

Hääkakku

Nyt kun on pitopalvelu varattu rupesin miettimään meidän hääkakkua. Aiotaan olla tylsiä ja valita ihan tavallinen kermakakku. Jossain kohtaa se ajatus rupesi ahdistamaan. Jos vieraat odottavat sitä kermakakkua, ja sitten sitä ei olisikaan. Onko se liian tylsä valinta?

kuva googlesta

Sitten löysin kuvan ja tadaa! Ongelma ratkaistu!

kuva googlesta

Kerma pursotetaankin ruusuiksi kakun päälle eikä siinä ole marjoja päällä kuten perinteisissä kermakakuissa. Ruusupursotuksen keskelle ajattelin vielä että voisi laittaa valkoisia "helmiströsseleitä". Me like :) En malta odottaa että saan esitellä tämän ajatuksen pitopalvelulle. O:kin hyväksyi heti.

Ja haluaisin muuten tuon saman kakunkoristeen kuin tuossa kuvassa. Willow treen ihana pari.

Näin se mieli muuttuu

Huvin vuoksi listasin vähän asioita joiden suhteen mieli on muuttunut hääsuunnittelun aikana :)

Pitkään ajatuksena oli että ompelen itse, empire-tyylisen puvun. Eikä missään nimessä valkoista pukua, mieluummin vaikka vanha roosa.

Kun rupesin suunnittelemaan häitä halusin ehdottomasti juuri tämän puvun

 Nyt haluankin tämäntyylisen, valkoisena

Joskus aikaa sitten kun mietin hääkampausta halusin ehdottomasti jotain tyyliin kreikkalainen jumalatar. Kiharat hiukset puoliksi kiinni, puoliksi auki ja sellainen ihana panta.

Nyt haluan rennon kiharanutturan. Viime aikoina olen haaveillut myös lettikampauksista.

Ruoan suhteen taistelin pitkään O:n ja budjetin kanssa :) Halusin ehdottomasti pöytään tarjottavan päivällisen, enkä mitään kamalaa noutopöytää.

Toisin kävi ja hyvä niin :)

Ennen kosintaa tiesin tasan tarkkaan millaisen sormuksen haluan. Ja löysinkin sen.

O:n kosittua ja saatuani kihlasormuksen totesin ettei tuo mene sen kanssa yhteen. Minulla kun on sileä, mutta puolipyöreä kihla ja tuo sormus on flakka :/ Nyt on kuitenkin tilauksessa ihana, puolipyöreä valkokultatimanttiusormus <3

Teemavärit on asia jossa mieli ei tavallaan ole muuttunut. Kyse on siitä mitä minä olisin halunnut ja mihin O ei suostunut :D Jos olisin saanut päättä, häät olisivat olleet elokuussa kun jo alkaa pimetä. Ja teemaväreinä olisi ihana liila ja tumma luumu.

Päädyttiin sitten yhteistuumin tähän. Minä halusin vanhan roosan ja O päätti että sen kanssa on sitten se harmaa. Aika hyvä valinta :)

Vuosi sitten halusi mahdollisimman yksinkertaisen hääkimpun. Kallat olivat iah suosikki.

Nyt on taas ihan eri ajatukset.

Pöytänumeroissa olen ehtinyt jo tykästyä vaikka mihin. Jossain kohtaa päätettiin että meille tulee nämä

Ja nyt haaveilen näistä. Ehkä nämä kaksi saisi yhdistettyä...

Toki monessa muussakin asiassa mieli on muuttunut, mutta nämä nyt ekana tuli mieleen.

Mites teillä? Missä asioissa olette muuttaneet mieltä?

Pitopalvelu check!

Pienen painostuksen jälkeen (anteeksi nyt O) meillä on pitopalvelu. Jess!

Vertailimme hintoja ja yksi oli ylivoimaisesti halvin, ja sillä mennään. Minulle tuli hieman stressi viikolla ja sanoin että meidän on päätettävä pitopalvelu ja valokuvaaja, kuten oli puhetta jo kuukausi sitten.

Kuva googlesta

O:n on jotenkin tosi vaikea tehdä päätöksiä asioista joita minä olen selvittänyt. Minä olen ottanut yhteyttä pitopalveluihin ja kysynyt hintoja, ja kylläkin kertonut niistä O:lle. Mutta jotenkin miehet onnistuvat (ainakin hääasioissa) sulkemaan korvansa, sisään yhdestä ja ulos toisesta korvasta. Joten eihän O ole ollut perillä näistä hinnoista tai muista, vaikka joka kerta olen kerrannut. Eikä hän oikein tiedä miten nämä asiat toimivat. Pitopalveluthan eivät voi antaa virallista tarjousta vuodellle 2014 ennen vuotta 2014, joten hinnat ovat suuntaa antavia. Lähetimme pitopalveluille oman menumme ja pyysimme hinta-arviota. Kun tänään mainitsin O:lle että saamamme hinta-arvio ei ole virallinen, hän olisi halunnut tehdä varauksen vasta sitten kun sen virallisen hinnan saa. Eli vuodenvaiohteen jälkeen, kun häihin on 6 kk aikaa...

Noh, se on nyt kuitenkin varattu (sillä minä en tässä asiassa enää jousta :)  ) ja pitopalvelunamme tulee toimimaan Liekoranta. Yhteydenpito on sujunut alusta asti ja vastaukset olen saanut sähköpostilla todella nopeasti (ja olen kysynyt paaaaljon ja tyhiäkin asioita). Joten suosittelen!

Huh, helpottaa heti kun yksikin asia on hoidettu. Jos tuo sulhanenkin vielä ymmärtäisi sen...

Viikonloppu ja edistystä

Oli kyllä niin raskas päivä. Koko viikko on tuntunut pitkältä mutta hei, nyt on vihdoin perjantai. Töissä oli väsy, voimaton ja paha olo, alkava päänsärky, lihassärky...ja kaikki katosi saman tien kun pääsin kotiin ja vedin pyjaman päälle (klo viideltä iltapäivällä...). Ihanaa!

Viikonloppu alkaa mukavissa tunnelmissa sillä hääasiatkin sujuvat (taas). O soitti tutun tutulle joka voisi ehkä toimia valokuvaajana häissä. Treffit ovat joskus ensi viikolla ja silloin pääsee siis näkemään vähän kuvia ja juttelemaan hinnasta. Varalla on myös kaveri joka valokuvaa ja sitten muutama valokuvaaja johon olen ollut yhteydessä. Minä sanoin eilen että on päätettävä valokuvaaja ja pitopalvelu nyt pian ja johan alkoi tapahtua. Nyt pitäisi vielä olla yhteydessä pitopalveluun...

Mahtavaa viikonloppua kaikille! Minä aion nyt vain nauttia ja kerätä voimia tulevaa viikkoa varten. :)

Viimeistä viedään

Töitä jäljellä tämä + 6 viikkoa. Jes! Ihana paikka, ihanat ihmiset paitsi se yksi. Onneksi pääsee pois. Tämä työ on kyllä rasittanut niin paljon tätä yksityiselämää ja varsinkin parisuhdetta. Ei ole hyvä kun joka päivä tulee joko kiukkuisena tai itku kurkussa kotiin. O raukka, joutuu kestämään kaiken vuodatuksen työpäivistä. :/

No mutta, iloisempiin uutisiin. Koska työkaverit ovat ihania ja jokainen lähtee kesän alkaessa omille teilleen, päätettiin tehdä yhdessä reissu. Ollaan oltu pari kertaa vuodessa laivalla miniristeilyllä ja nyt päätettiin tehdä vähän erikoisempi matka. Me lähdetään Tallinnaan. :)

Ollaan melkein jokainen käsityöihmisiä, joten eka kohde maissa tulee olemaan Karnaluks, käsityöihmisten paratiisi. Netistä löysin Karnaluksista kertovan jutun ja otsikon jossa luki "Käsityöihmiset, älkää lukeko ellette halua löytää paikkaa jossa menettää järkensä". Taitaa olla aivan totta, sillä paikka näyttää tältä:

En tiedä pitäisikö itkeä (onnesta) vai nauraa. Minä haluan tuonne, heti! Miten jaksan odottaa vielä kuukauden!? :D

Eniten odotan kuitenkin yhteistä matkaa ihanien työkavereiden kanssa. Tuntuu jotenkin hassulta ettei kohta enää näe näitä ihmisiä joka päivä. Muutaman kanssa aion pitää enemmän yhteyttä jatkossakin. Harvemmin sitä löytää ihmisiä joiden kanssa sujuu heti.

Ei suju...

Täälläpäin hääasiat ei nyt taas etene. Tiedättekö sen tunteen kun antaa vastuun jostain asiasta toiselle ja saa lopuksi todeta että olisi pitänyt hoitaa se itse? Meillä se tahtoo mennä niin.

Meidän piti kuukausi sitten päättää sekä pitopalvelu että valokuvaaja. Minä olen selvittänyt pitopalveluiden hintoja ja valokuvaajia jne. O halusi kuitenkin soittaa näihin paikkoihin vielä ja neuvotella hinnasta. Eipä ole vieläkään kumpaakaan päätetty...

Vaikka ollaankin aika aikaisessa, tuntuu nyt jo että kohta on liian myöhäistä ja joku muu ehtii napata juuri sen pitopalvelun tai valokuvaajan jonka me haluamme. Tuntuisi paljon varmemmalta saada ne varattua ja pois päiväjärjestyksestä. Mutta minä en halua olla se joka hoitaa kaiken. Nämä asiat kun pitäisi päättää yhdessä.

O:n vastaus on "Oho unohdin" ja "Teen sen huomenna".

Mites tuohon parempaan puolikkaaseen saisi vähän vauhtia?!

Tuloksia

Kuulkaas, kyllä se jumppaaminen ja rääkki jotain tuloksia on tuottanut. Ostin tänään uuden takin ja kokeilin ensin vakikokoani. Sepä oli liian iso, ja nyt minulla on kokoa pienempi hieno takki. Eipä muuten ole ollut tuon kokoisia vaatteita vähään aikaan. ;) Me like!

Muutenkin tuntuu että peilistä on viime aikoina kurkistanut takaisin aika hyvännäköinen neiti (mikä on ihanaa vaihtelua siihen vihaanitseäniolenniinläski-fiilikseen).

Ehkä se edellisen postauksen tavoitekuva ei ollutkaan niin liioiteltu. Tällä fiiliksellä kaikki on mahdollista.

Kesäkuntoon aikuisten oikeesti

Joka vuosi olen ajatellut että on päästävä kesäkuntoon. Joka vuosi tämä on jostain kumman syystä jäänyt toteuttamatta. Noh, tänä vuonna minä todellakin aion päästä rantakuntoon (ja hääkuntoon!). Aikuisten oikeesti. Huomisesta alkaen muuttuu ruokavalio mm. hieman proteiinipitoisemmaksi.

Tämä neiti on aina vihannut juoksemista. En tiedä mitään pahempaa enkä ymmärrä ihmisiä jotka sanovat juoksemisen tuovan hyvän olon. Tähän asti. Jotenkin tuo kevätaurinko on herättänyt minussa ihan uusia puolia. Olen muutamana päivänä kaivannut juoksemaan? ja kokeillutkin sitä. Ja hei, siitä tulee tosiaan hyvä olo. What?!

Ennen kuin tapasin O:n olin todella yksinäinen. Olihan minulla kaverit ja opinnot, opiskelukaverit. Mutta silti. Ja ruokahan on aika mukavaa seuraa. Painoa siis tuli jonkun verran ylimääräistä. Juuri ennen O:n tapaamista muutin hiukan syömistä ja hups, paino tippui kuin itsestään. Nyt siis kokeilemaan sitä uudestaan. Ja lisää liikuntaa. Jos vaikka näyttäisi kesään mennessä samalta kuin tuossa kuvassa (hah).

Kohta nukkumaan. Huomenna taas uusi työviikko...

Photo booth

Täällä yksi morsian on herännyt talviunilta. No ei ihan, mutta energiaa tuntuu löytyvän enemmän nyt kun aurinko paistaa ja kevät on todellakin alkanut.

O haluaa nähdä minut hääpäivänä ensimmäistä kertaa vasta kirkossa. Eli kuvat on otettava vihkimisen jälkeen. Vieraat joutuvat siis odottamaan meitä jonkun aikaa juhlapaikalla. Jo aikaisemmin mietin että photo booth voisi toimia ajanvietteenä. Tekisin propseja ja kaaso & bestman saisivat huolehtia kuvien ottamisesta. Kaasolla kun on polaroid-kamera niin saisi samantien kuvat vieraskirjaan.

Googlettelin kuvia ja juttelin samalla äidin kanssa. Jotenkin tapetista juttelu meni photo booth-aiheeseen ja löysin tosi kivoja kuvia: photo booth seinästä. Onpas kiva idea, tämä morsian haluaa. O ei ollut ihan niin innostunut. Mitäs mieltä te olette?

Katsokaa nyt tätäkin kuvaa. Mikä tunnelma!

Saisi kyllä tosi kivat kuvat vieraskirjaan ja uskon että vieraatkin tykkäisi. Onhan siinä vähän työtä, mutta minua ei yhtään haittaisi. Olisi varmasti tosi kivaa tehdä tuota seinää. :)

Häävalssit sun muut

Täälläpäin ollaan viime aikoina kuunneltu musiikkia häitä ajatellen (tarkemmin sanottuna minä olen kuunnellut ja raportoinut O:lle). Ollaan ehkä saatu päätettyä häävalssi ja kirkkomusiikki (paiti marssit). Taisin kuulla radiosta Eläinten karnevaalista tutun Saint-Saensin säveltämän Joutsenen. Ja oi että tuo kappale on kaunis. Sen minä haluan soitettavan kirkossa. O on jo kysynyt bestmanilta ja toiselta hyvältä ystävältä (soittavat pianoa ja viulua), jos he suostuisivat soittamaan kirkossa jotain. Ja kuulemma suostuvat! :) Me happy!

Häävalssi-ehdotus saatiin tänään kun satuin löytämään Youtubesta Tapio Rautavaaran Häävalssin, tosin Johanna Kurkelan esittämänä.

Olen aikaisemmin jotenkin ollut näitä perinteisiä valsseja vastaan. Tuntuu että kaikki on niin loppuun kuluneita, ja kaikilla on sama Akselin ja Elinan häävalssi (vaikka ihan kivojahan ne opikeasti ovat). Jotenkin kuitenkin tuon Häävalssin kuullessa tuli tunne että tämä voisi olla se Meidän valssi. Niin ne mielipiteet nyt tuntuvat muuttuvan vähän joka asian suhteen :D

Aikaisempi (ja nykyinenkin jaetulla sijalla) suosikkini on John Denverin Annie's song. Sanatkin ovat niin kauniit. Pianolla soitettuna, ai että <3.

O ei kuitenkaan oikein tykännyt. Sekä hän että bestman muistavat tästä Ressu Redfordin tekemän suomenkielisen, O:n sanoin"raiskatun" version :/ 

Jepp jepp.

Ruokailun taustamusiikiksi ollaan ajateltu jazzia, vähän tähän tyyliin:

 Bändiähän ei näillä näkymin ole tulossa joten tietokoneella ja äänentoistolla mennään.

Mitään ei vielä ole lyöty lukkoon mutta suosikit on nyt tiedossa ja O:kin vaikuttaa innostuneelta. Tästä on hyvä jatkaa :)

Mitäs kappaleita teille muille on tulossa kirkoon ja hääjuhlaan?