Sivut

16. kesäkuuta 2014

5 viikkoa häihin

Mihin tämä aika on kadonnut? Vastahan meidän häihin oli 100 päivää ja nyt puhelimen laskuri näyttää 33 päivää. Hui!

Neljän viikon aikana pitäisi saada kaikki, siis aivan kaikki askartelut ja muut valmiiksi. En halua jättää mitään ylimääräistä hääviikolle, eiköhän sillon ole jo tarpeeksi tekemistä. Nyt pitäisi saada valmiiksi pöytä- ja kaitaliinat, pöytäkukat, kukkapurkit, vieraskirja, photo booth tarvikkeet, pöytänumerot jne. Ai niin, ja minähän olen leipomassa vaikka mitä kahvipöydän tarjottavia. Puh, hieman jo stressiä pukkaa mutta eiköhän tästä selvitä. :)

Viime päivinä olen oikein kunnolla aloittanut askartelut. Vaikeinta on ollut päättää mistä aloittaa, tekemistä kun on paljon eikä mitään isompaa projektia. Teinpä siis hieman lisää kukkia meidän pöytäasetelmiin. Näissä on kirittävä sillä erilaisia kukkia on yhteensä tehtävä n. 100.


Yksi asia voidaan aikalailla vetää yli To do-listalta ja se on karkkibuffet. Minä olen kevään mittaan hamstrannut karkkia milloin mistäkin ja juossut tarjousten perässä. Nyt meillä on jo kokonainen banaanilaatikollinen täynnä ja toinen täyttymässä karkkibuffetin tarjottavista. Vielä puuttuu muutama sortti, nämä aion metsästää irtokarkeista kun seuraavan kerran jossain on alennus.


Toinen asia joka saatiin askartelulistalta tehtyä on riisipussit, eikä siihen mennyt kuin 10 minuuttia. Päätettiin O:n kanssa ettei tehdä pusseista mitenkään erikoisia, tuskin ihmiset niitä kuitenkaan katsoo. Eli ihan vaan riisit pussiin, pussit kiinni ja koriin odottamaan. Vieraita tulossa 60 + muutama lapsi, pusseja tehtiin ehkä 52. Toivottavasti riisin laadulla ei ole väliä. Me ostettiin ihan halvin paketti joka löytyi ja se sattui olemaan Pirkan pitkäjyväistä riisiä. :)



Jokos muita heinäkuun morsiamia jännittää? Minä en jotenkin vielä tajua että viiden viikon kuluttua meillä on häät ja minusta tulee vaimo. Tätä on suunniteltu melkein kaksi vuotta ja nyt on näin vähän aikaa jäljellä. Ihan käsittämätöntä.

11. kesäkuuta 2014

Vieraat ja ilmoittautuminen

Luin juuri Korpun postauksen vieraiden ilmoittautumisesta ja ajattelin itsekin siitä muutaman sanan kirjoittaa.

Kutsut laitettiin postiin  vapun aikoihin ja ensimmäiset ilmoittautumiset saatiin heti vapun jälkeen 2.5. Oli hauska huomata että niin moni oli heti päättänyt että on tulossa häihin ja äkkäsi siitä myös kertoa. Muutamia tuli vielä sitä seuraavalla viikolla ja siihen se tyssäsi. Kunnes nyt, viikkoa ennen ilmoittautumisajan päättymistä vieraat ovat aktivoituneet. Muutaman ilmoittautumisen jouduin sukulaisilta utelemaan ja vastaukseksi sain "Anteeksi, tottakai ollaan tulossa. Ei ymmärretty ilmoittautua kun se oli meille itsestäänselvyys että tullaan". Vähän tätä osasin odottaa, sillä suurin osa vielä ilmoittautumatta olevista on nimenomaan lähisukua. Sitten on myös ollut näitä jotka ilmoittautuu jonkun sukulaisen kautta, kuten nyt serkkuni. Heidän äitinsä soitti ja ilmoitti itsensä ja siinä samalla kaksi serkkuani perheineen. Joo, käyhän se noinkin mutta kun kutsussa lukee ilmoittaudu viimeistään 15.6 mennessä Empulle 040...... tai O:lle 040....... Mikä siinä silloin on niin vaikea ymmärtää, että kuitenkin ilmoittaudutaan omalle äidille eikä meille? No, ilmoittautumisaikaa sunnuntaihin saakka ja 42/60 jo tiedossa. Niitä viimeisiä odotellessa.

Muistatteko sen yhden kaverin josta olen kertonut? Joka ei osannut iloita meidän kihlauutisesta, joka teki jatkuvasti ohareita ja käyttäytyi muutenkin oudosti? Sanoin miehelle että olen 99% varma että tämä kaveri ilmoittaa kiitos, mutta ei kiitos. Ja niinhän siinä kävi. Tosin en uskonut että saisin sen kieltäytymisen ihan kirjallisena. Tuli vähän höntti olo. Postiluukusta tipahti tänään kirjekuori jossa meidän molempien nimet. Sisältä löytyi onnittelukortti jossa toivotettiin onnea ja rakkautta avioliittoon (se joka yleensä annetaan silloin hääpäivänä) ja sen sisältä vielä lappu jossa luki suurinpiirtein näin:

Turku, 9.6.2014

Kiitän sydämmellisesti kutsusta teidän häätilaisuuteenne 19.7. Valitettavasti en perhesyistä pysty osallistumaan juhlaan, ja pahoittelen vilpittömästi että joudun näin ollen kieltäytymään kutsusta.

Ystävällisin terveisin ja onnea hääparille toivottaen,

nimi ja allekirjoitus

Tämä siis ihmiseltä jonka olen tuntenut ala-asteelta saakka. Jonka kanssa olen ollut kuin paita ja peppu, jakanut salaisuudet, ilot ja surut. Näin virallinen ja kylmä vastaus. Olisi edes soittanut! Mutta tavallaan arvasin, sillä samalla tavalla hän teki meidän kihloihin menosta kuultuaan. Puhelu oli virallinen ja kylmä, ja ennen kaikkea tönkkö. Minä päätin nyt kuitenkin että tämä oli tässä. Minä en enää ota häneen yhteyttä, ottakoon itse jos haluaa. Mietin nyt myös että poistaisin hänet facebook-kavereista enkä enää lähettäisi joulukorttia( mieluummin haluan että hän vaikka soittaa ja kysyy mitä kuuluu kuin että lukee facebookista tapahtumat). Älkää nyt käsittäkö väärin, minä välitän tästä ihmisestä edelleen. Mutta en voi kerätä ympärilleni näitä joista minä välitän, mutta joille minä en ole minkään arvoinen. En jaksa jatkuvasti antaa kun en saa mitään takaisin. O:n mielestä tämä kaveri muuttaa mielensä jossain kohtaa elämää ja alkaa taas pitää yhteyttä. Minä en oikein jaksa uskoa tähän.

Että näin. 


7. kesäkuuta 2014

...

Joo, täällä ollaan.

Kevät on ollut todella raskas. Tuntuu että olen yrittänyt tehdä liian monta asiaa samanaikaisesti, saamattomuus on iskenyt enkä siis ole saanut mitään aikaiseksi. Työt loppuivat toukokuun lopulla ja taas sain todeta että maailma on epäreilu paikka. Jäi kyllä niin paska maku suuhun siitä paikasta että huhhuh. En kyllä suosittele naisvaltaista alaa kenellekään, naiset osaavat olla hyvin ilkeitä.

Olen myös huomannut että olen pikku hiljaa ruvennut stressaamaan häistä. Tai siis kaikesta mitä vielä pitäisi tehdä. Ja sitä tekemistä siis riittää. Olen jättänyt kaikki askartelut ja muut tarkoituksella kesään, ja nyt pelottaa että mitä jos aika ei riitäkään. Kaiken, siis aivan KAIKEN on oltava valmiina ennen hääviikkoa, sillä silloin haluan vain nauttia ja rentoutua.

Kaiken tämän lisäksi me myös muutettiin uuteen asuntoon, ja siinäkin on ihan tarpeeksi tekemistä. O halusi väkisin siirtää pakkaamista viimeiseen päivään ja välttämättä käyttää kavereita muuttoapuna muuttofirman sijaan. Eipä siinä mitään, muutto sujui reippaasti ja minä organisoin tällä kertaa niin että tavarat saatiin suoraan oikeisiin paikkoihin. Erään muuttajan hätäilystä johtuen muutama huonekalu ja taulu kärsi, ja se harmittaa niin pirusti. Seuraava muutto hoidetaan ihan eri tavalla, siitä ei edes keskustella.

Jos nyt pitää keksiä jotain hyvää kaiken tämän vuodatuksen jälkeen niin toukokuun viimeisellä viikolla oltiin kaverin häissä. Se on jotenkin ollut se konkreettinen tapahtuma josta alkaa lähtölaskenta meidän häihin.( Ja niitä päiviähän on nyt 42, iiks) Ja minähän nappasin sen kimpun siellä :) Oli kiva vertailla meidän ja hääparin valintoja ja saada vinkkejä mitä itse tekisi samalla tavalla/toisin. Ja tänään käytiin maistamassa meidän hääruokia ja saatiin päätettyä taas muutama asia. menu on nyt melkein lukkoon lyöty ja kakusta tulee aivan upea! :)


Eipä tässä muuta, kaipa minä nyt yritän taas postata vähän useammin...