Sattuipa niin että kävimme tänään kultaseppä Mika Mäkisen luona. Ja arvatkaas mitä?! Minä tilasin vihkisormuksen! Minulla oli kuva mukana jotta voisin näyttää mistä pidän ja minkälaisen sormuksen haluan. Kultaseppä esitteli mallisormuksia ja yksi niistä olikin sitten Se Oikea. O olisi halunnut minun miettivän päätöstä muutaman päivän ennen tilauksen tekemistä, mutta minäpä halusin tilata sormuksen samantien.
Tosin joudun sitä hetken odottelemaan. Koska häät ovat vasta puolentoista vuoden kuluttua totesimme yhdessä että sormuksella ei ole kiirettä. Huhtikuussa sieltäpäin tulee soittoa sovitusajasta ja siitä jonkun ajan kuluttua saan sormuksen kotiin.
Hintakaan ei ollut paha, itseasiassa teetättäminen tulee paljon halvemmaksi kuin valmiin ostaminen ja silloin saa juuri sellaisen kuin haluaa. Laskin että säästämme noin 500-600 euroa hankkimalla sormuksen tällä tavalla. :)
O vihjasi jo että nyt voidaan sitten mennä vaikka salaa naimisiin jos ei jakseta odottaa, kun on sormuskin jo. :)
10. tammikuuta 2013
9. tammikuuta 2013
Äidin suusta osa 2
Jaaha.
Olin kyllä jo valmistautunut tähän. Jouluna tuli puheeksi että otan O:n nimen ku mennään naimisiin ihan jo siksi että haluan koko perheelläni olevan sama nimi. Äitinihän ei tästä ajatuksesta pitänyt.
Tänään sain kuulla siskolta kuinka äiti on kovaan ääneen miettinyt nimenvaihtoani. Tarkemmin sanottuna arvostellut päätöstäni. Eikä siinä vielä kaikki. Nimenvaihdon ja pitopalvelun lisäksi hän hämmästelee myös valintaamme varata juhlapaikka näin aikaisin. Minä elän kuulemma vain hääpäivää varten, enkä ollenkaan tätä päivää. Ainiin. Myös pukuvalintani on kamala, kun haluan olkaimettoman puvun. Ovat äitini mielestä todella rumia. Että näin.
Myös tuleva anoppi huolestuttaa hieman. Kuullessaan hääpaikastamme hän totesi heti että hänen on päästävä katsomaan sitä mahdollisimman pian, sillä hän on niin hyvä suunnittelemaan näitä asioita. Onhan hänellä valtavasti kokemusta juhlien järjestämisestä. Siinä vaiheessa minä hieman huolestuin.
Me päätimme O:n kanssa heti alkuun että maksamme häämme itse, sillä emme halua antaa päätösvaltaa muille. Toiveita meille saa toki esittää, on eri asia toteutuvatko ne. O:n äiti on jatkuvasti (päätöksestämme huolimatta) sanonut haluavansa avustaa rahallisesti. Viimeksi hän myös kysyi O:lta aikovatko minun vanhempani maksaa jotain. Vähän tuntuu turhalta tämä päätösten tekeminen kun kukaan ei tunnu kuuntelevan...
Kun äitini ensimmäisen kerran kuuli häistä hän vaati (kyllä, Vaati!) että hänen ystäväporukkansa kutsutaan. Tähän porukkaan kuuluu äidin lisäksi kolme muuta äitiä ja valtavasti lapsia jotka ovat vuosien varrella tehneet vaikka mitä yhdessä. Minun mielestä ei kuitenkaan itsestäänselvä porukka vieraslistalle, sillä nämä ovat äidin, eivät minun ja O:n ystäviä. Äiti on toista mieltä.
O:n äiti puolestaan haluaa että me kutsumme hänen kaksi serkkua vaimoineen. Ihmisiä joita O ei edes muista. Eikä ole tavannut yli kymmeneen vuoteen.
Mietimme jokin aika sitten alustavaa vieraslistaa ja karsimme siitä henkilöitä jotka eivät tuntuneet tärkeiltä. Kun O ilmoitti tästä äidilleen hänen äitinsä puolestaan ilmoitti saattavansa loukkaantua jos O:n isän puolelta tulee enemmän vieraita kuin O:n äidin puolelta. Onneksi minulla on fiksu mies joka selitti äidilleen että vieraslistassa on vain kaksi puolta: O:n puoli ja minun puoli.
On se kumma että ensin vanhemmat esittävät ymmärtäväisiä ja lupaavat kunnioittaa päätöksiämme ja sitten alkaa vaivihkaa tulla näitä pyyntöjä/vihjeitä/vaatimuksia.
Ehdotin O:lle että ei kerrota vanhemmille enää mitään. He saavat tietää hääjärjestelyistä vain jos sattuvat kysymään siitä. Ja loppupeleissähän päätösvalta on meillä. Sillä olemme edelleen sitä mieltä että vain me kaksi maksamme omat häämme. Vanhemmat voivat sitten avustaa vaikka häämatkassa.
Ovatko teidän muiden vanhemmat yhtä vaativia/suorapuheisia?
Olin kyllä jo valmistautunut tähän. Jouluna tuli puheeksi että otan O:n nimen ku mennään naimisiin ihan jo siksi että haluan koko perheelläni olevan sama nimi. Äitinihän ei tästä ajatuksesta pitänyt.
Tänään sain kuulla siskolta kuinka äiti on kovaan ääneen miettinyt nimenvaihtoani. Tarkemmin sanottuna arvostellut päätöstäni. Eikä siinä vielä kaikki. Nimenvaihdon ja pitopalvelun lisäksi hän hämmästelee myös valintaamme varata juhlapaikka näin aikaisin. Minä elän kuulemma vain hääpäivää varten, enkä ollenkaan tätä päivää. Ainiin. Myös pukuvalintani on kamala, kun haluan olkaimettoman puvun. Ovat äitini mielestä todella rumia. Että näin.
Myös tuleva anoppi huolestuttaa hieman. Kuullessaan hääpaikastamme hän totesi heti että hänen on päästävä katsomaan sitä mahdollisimman pian, sillä hän on niin hyvä suunnittelemaan näitä asioita. Onhan hänellä valtavasti kokemusta juhlien järjestämisestä. Siinä vaiheessa minä hieman huolestuin.
Me päätimme O:n kanssa heti alkuun että maksamme häämme itse, sillä emme halua antaa päätösvaltaa muille. Toiveita meille saa toki esittää, on eri asia toteutuvatko ne. O:n äiti on jatkuvasti (päätöksestämme huolimatta) sanonut haluavansa avustaa rahallisesti. Viimeksi hän myös kysyi O:lta aikovatko minun vanhempani maksaa jotain. Vähän tuntuu turhalta tämä päätösten tekeminen kun kukaan ei tunnu kuuntelevan...
Kun äitini ensimmäisen kerran kuuli häistä hän vaati (kyllä, Vaati!) että hänen ystäväporukkansa kutsutaan. Tähän porukkaan kuuluu äidin lisäksi kolme muuta äitiä ja valtavasti lapsia jotka ovat vuosien varrella tehneet vaikka mitä yhdessä. Minun mielestä ei kuitenkaan itsestäänselvä porukka vieraslistalle, sillä nämä ovat äidin, eivät minun ja O:n ystäviä. Äiti on toista mieltä.
O:n äiti puolestaan haluaa että me kutsumme hänen kaksi serkkua vaimoineen. Ihmisiä joita O ei edes muista. Eikä ole tavannut yli kymmeneen vuoteen.
Mietimme jokin aika sitten alustavaa vieraslistaa ja karsimme siitä henkilöitä jotka eivät tuntuneet tärkeiltä. Kun O ilmoitti tästä äidilleen hänen äitinsä puolestaan ilmoitti saattavansa loukkaantua jos O:n isän puolelta tulee enemmän vieraita kuin O:n äidin puolelta. Onneksi minulla on fiksu mies joka selitti äidilleen että vieraslistassa on vain kaksi puolta: O:n puoli ja minun puoli.
On se kumma että ensin vanhemmat esittävät ymmärtäväisiä ja lupaavat kunnioittaa päätöksiämme ja sitten alkaa vaivihkaa tulla näitä pyyntöjä/vihjeitä/vaatimuksia.
Ehdotin O:lle että ei kerrota vanhemmille enää mitään. He saavat tietää hääjärjestelyistä vain jos sattuvat kysymään siitä. Ja loppupeleissähän päätösvalta on meillä. Sillä olemme edelleen sitä mieltä että vain me kaksi maksamme omat häämme. Vanhemmat voivat sitten avustaa vaikka häämatkassa.
Ovatko teidän muiden vanhemmat yhtä vaativia/suorapuheisia?
5. tammikuuta 2013
Meillä on juhlapaikka!
Jei!
Paikka jota kävimme tänään katsomassa oli aivan ihana! Luonnon keskellä, veden äärellä, juuri rempattu/kunnostettu, iso yhtenäinen tila. Siis kaikkea mitä halusimme!
Paikan nimi on Dalaskog ja se on suomenruotsalaisen yhdistyksen talo Paraisilla. Turusta sinne on matkaa n. 40 km, autolla ajaen menee 30-40 min. Meitä ei haittaa tämä välimatka kun löytyin niin kiva paikka. Tässä hieman kuvia:
Paikka on tosiaan luonnon keskellä, joten siellä saa olla ihan rauhassa. Ja saa varmasti myös otettua kauniita kuvia :)
Dalaskogissa on uudet tuolit ja pöydät, vieraita saa mahtumaan 120 jos haluaa. Siellä on kunnon äänentoistolaitteet, uusittu keittiö, astiastot 120 hengelle, pöytäliinat, vaaseja kukille...
Liikuntarajoitteisille siellä on ramppi jota pitkin pääsee sisälle sekä inva-vessa. Minulle tämä oli tosi tärkeää sillä osa vieraistamme saattaa käyttää pyörätuolia.
Sisältä löytyi kaikista huoneista myös ilmalämpöpumput, joten pahinkaan helle ei haittaa. :)
Kaikki tämä ja vuokra on vain 300 euroa/viikonloppu (+ ännentoistolaitteiden ja pöytäliinojen vuokra).
Ollaan O:n kanssa kyllä niin tyytyväisiä!
Onhan meidän häihin vielä aikaa, mutta nyt kun on juhlapaikka varattuna niin voi suunnitella jo kaikenlaista (minä haluaisin jo kokeilla kattauksia, pöytäkoristeiden askartelua, juhlapaikan koristeiden tekemistä, istumäjärjestyksen miettimistä...). Ollaan myös menossa kultasepän luo suunnittelemaan vihkisormustani ja ajattelin varata ajan hääpukujen sovitusta varten helmikuulle. Puolitoista vuotta aikaa häihin, ei se kuulkaa ole niin pitkä aika. :)
Viikonloppuja!
Paikka jota kävimme tänään katsomassa oli aivan ihana! Luonnon keskellä, veden äärellä, juuri rempattu/kunnostettu, iso yhtenäinen tila. Siis kaikkea mitä halusimme!
Paikan nimi on Dalaskog ja se on suomenruotsalaisen yhdistyksen talo Paraisilla. Turusta sinne on matkaa n. 40 km, autolla ajaen menee 30-40 min. Meitä ei haittaa tämä välimatka kun löytyin niin kiva paikka. Tässä hieman kuvia:
 |
| Kuvat yhdistyksen kotisivuilta |
Dalaskogissa on uudet tuolit ja pöydät, vieraita saa mahtumaan 120 jos haluaa. Siellä on kunnon äänentoistolaitteet, uusittu keittiö, astiastot 120 hengelle, pöytäliinat, vaaseja kukille...
Liikuntarajoitteisille siellä on ramppi jota pitkin pääsee sisälle sekä inva-vessa. Minulle tämä oli tosi tärkeää sillä osa vieraistamme saattaa käyttää pyörätuolia.
Sisältä löytyi kaikista huoneista myös ilmalämpöpumput, joten pahinkaan helle ei haittaa. :)
Kaikki tämä ja vuokra on vain 300 euroa/viikonloppu (+ ännentoistolaitteiden ja pöytäliinojen vuokra).
Ollaan O:n kanssa kyllä niin tyytyväisiä!
Onhan meidän häihin vielä aikaa, mutta nyt kun on juhlapaikka varattuna niin voi suunnitella jo kaikenlaista (minä haluaisin jo kokeilla kattauksia, pöytäkoristeiden askartelua, juhlapaikan koristeiden tekemistä, istumäjärjestyksen miettimistä...). Ollaan myös menossa kultasepän luo suunnittelemaan vihkisormustani ja ajattelin varata ajan hääpukujen sovitusta varten helmikuulle. Puolitoista vuotta aikaa häihin, ei se kuulkaa ole niin pitkä aika. :)
Viikonloppuja!
3. tammikuuta 2013
Juhlapaikan metsästys, yritys nr 2
Jännittävää!
Mennään lauantaina katsomaan ainakin yhtä hääjuhlapaikkaa, mahdollisesti kahta. Tämä juhlapaikka on meidän tämänhetkinen suosikki. Se on hiljattain kunnostettu, siisti, iso, luonnon keskellä ja sisältä löytyy niin uudet tuolit ja pöydät kuin keittiökin.
Parasta tässä on että paikka on yhdistystalo ja vuokra on 300 euroa/viikonloppu. Jos käy hyvin ja ihastumme paikkaan niin varaamme sen varmaan saman tien (tai ainakin näin minä toivon). Saisi taas ruksittua yhden tehtävän to do-listalta. Ja jotenkin ajatus häistä tuntuisi paljon konkreettisemmalta, kun on juhlapaikka varattu.
Kuvia ja kotisivu löytyy mutta taidanpa jättää linkittämisen viikonloppuun kun tiedetään onko se meidän hääjuhlapaikka vai ei.
Ihanaa viikonlopun odotusta teille! Ihanaa, huomenna on jo perjantai!
Mennään lauantaina katsomaan ainakin yhtä hääjuhlapaikkaa, mahdollisesti kahta. Tämä juhlapaikka on meidän tämänhetkinen suosikki. Se on hiljattain kunnostettu, siisti, iso, luonnon keskellä ja sisältä löytyy niin uudet tuolit ja pöydät kuin keittiökin.
Parasta tässä on että paikka on yhdistystalo ja vuokra on 300 euroa/viikonloppu. Jos käy hyvin ja ihastumme paikkaan niin varaamme sen varmaan saman tien (tai ainakin näin minä toivon). Saisi taas ruksittua yhden tehtävän to do-listalta. Ja jotenkin ajatus häistä tuntuisi paljon konkreettisemmalta, kun on juhlapaikka varattu.
Kuvia ja kotisivu löytyy mutta taidanpa jättää linkittämisen viikonloppuun kun tiedetään onko se meidän hääjuhlapaikka vai ei.
Ihanaa viikonlopun odotusta teille! Ihanaa, huomenna on jo perjantai!
30. joulukuuta 2012
Neiti F, tuleva Rouva P
Haluan että tulevilla lapsillani ja minulla, perheelläni on tulevaisuudessa sama nimi. Siispä aion ottaa O:n nimen kun menemme naimisiin. Tuli tänään harjoiteltua uuden nimen kirjoittamista. Vaatii kyllä aika paljon harjoitusta, mutta onnistuin itseasiassa jo kerran allekirjoittamaan paperinkulman uudella nimellä. :D
Äitini oli hieman shokissa kun kerroin hänelle aikovani vaihtaa nimeni. Kun hän aikoinaan meni naimisiin isäni kanssa hän ei vaihanut nimeään ja on nyt sitä mieltä ettei kenenkään muunkaan pitäisi vaihtaa nimeään jonkun toisen ihmisen takia.
Yhden ystävän mukaan uusi nimi ei sovi minulle ja osa identiteetistäni katoaa jos vaihdan. Eikö minulla olekin ihanan rehellisiä sukulaisia ja ystäviä?!
Aiotteko te muuttaa nimenne/oletteko muuttaneet nimenne? Mitä mieltä perheenne/sukulaisenne/ystävänne on/oli siitä?
Äitini oli hieman shokissa kun kerroin hänelle aikovani vaihtaa nimeni. Kun hän aikoinaan meni naimisiin isäni kanssa hän ei vaihanut nimeään ja on nyt sitä mieltä ettei kenenkään muunkaan pitäisi vaihtaa nimeään jonkun toisen ihmisen takia.
Yhden ystävän mukaan uusi nimi ei sovi minulle ja osa identiteetistäni katoaa jos vaihdan. Eikö minulla olekin ihanan rehellisiä sukulaisia ja ystäviä?!
Aiotteko te muuttaa nimenne/oletteko muuttaneet nimenne? Mitä mieltä perheenne/sukulaisenne/ystävänne on/oli siitä?
28. joulukuuta 2012
Sormuskuume
On viime viikkoina tullut mietittyä vihkisormusta aika urakalla. Aiemmin haaveilin Korus Designin Hetkinen-sormuksesta.
Kävin muutamassa kultasepänliikkeessä kokeilemassa sormuksia ja totesin aika nopeasti että esim ylläolevan kuvan sormuksen muoto on aivan väärä. Minulla on suurinpiirtein tällainen kihlasormus:
Eli puolipyöreä. Sen kanssa ei oikein nuo lättänäreunaiset sormukset sopineet.
Niinpä olen harkinnut vihkisormuksen teettämistä. Haluaisin saman mallisen sormuksen kuin kihlani ja siihen vähän samaa kuin Tarkkasen Tunteiden vuori-sarjan sormuksessa (alempi sormus jossa reunasormukset): pyöreitä timantteja joiden välissä kaksi pientä pyöreää palloa ja "nyppyreuna".
En tiedä onko tämä mahdollista mutta pitäähän sitä ainakin kysyä. Sillä yksikään sormus jota olen kokeillut ei ole ollut Se oikea. Täältä läheltämme löytyy paljon kehuja saanut kultaseppä Mika Mäkinen. Häneltä ajattelimme tässä lähiaikoina käydä kysymässä hinta-arviota. Jännittävää! :)
Miten teillä muille on hääsuunnitelmat edenneet?
Itsellä tuli hieman surullinen olo. Tuntuu ettei ajatukset oikein kohtaa O:n kanssa. Hän ei esim haluaisi hääkuvaajaa ollenkaan, sillä vihaa sitä kun hänestä otetaan valokuvia. Hän ehdottikin että hankitaan bändi valokuvaajan sijaan. Tälle neidillehän se ei sopinut.
Hän ei myöskään haluaisi maksaa pitopalvelulle, vaan on edelleen sitä mieltä että sukulaiset ja ystävät voisivat päivää ennen häitä valmistaa ruoat (vaikka lupasi minulle jo ettei edes ehdota tätä enää).
Tänään hän myös totesi että voisi erota kirkosta ja mentäisiinkin maistraatissa naimisiin, koska ei nyt yhtäkkiä haluakaan kirkkohäitä?!
Ja vieraslistaakin lähdettiin karsimaan kun hänen mukaansa vieraita on liikaa ja halvempia juhlapaikkoja löytyy enemmän kunhan on vähemmän vieraita (mikä ei kyllä ole totta, olen tarkistanut kaikki hääpaikat tästä läheltä ja vähän kauempaakin). Jos käytämme karsittua versiota vieraita on nyt vain 46 aikuista ja 7 lasta kun aikaisemmin oli 77 aikuista ja 7 lasta. Ei tämä välttämättä haittaa. Listasta on karsittu vain henkilöitä joita äitimme olivat listaan lisänneet, muutama O:n sukulainen joiden kanssa O ei ole ollut tekemisissä 10 vuoteen sekä muutama avec sellaisten ihmisten kohdalta joiden tiedämme tulevan kuitenkin yksin. Että näin.
Viime aikoina O on puhunut häistä hyvin kielteiseen sävyyn ja totesinkin tänään että tulee tunne ettei hän ollenkaan halua tätä. Hän kuitenkin totesi heti että haluaa kanssani naimisiin, muttei välttämättä häitä. EI AINAKAAN häävalokuvaajaa. Huoh. Tästä kinataan kyllä loppuun asti...
Onko teidän muiden sulhasilla jotain ehdottomasti ei-ajatuksia vai oletteko samaa mieltä asioista? Entä miten olette saaneet tilanteen ratkaistua jos teillä on ollut aivan erilaiset ajatukset jostain asiasta?
 |
| Kuva täältä |
Niinpä olen harkinnut vihkisormuksen teettämistä. Haluaisin saman mallisen sormuksen kuin kihlani ja siihen vähän samaa kuin Tarkkasen Tunteiden vuori-sarjan sormuksessa (alempi sormus jossa reunasormukset): pyöreitä timantteja joiden välissä kaksi pientä pyöreää palloa ja "nyppyreuna".
Miten teillä muille on hääsuunnitelmat edenneet?
Itsellä tuli hieman surullinen olo. Tuntuu ettei ajatukset oikein kohtaa O:n kanssa. Hän ei esim haluaisi hääkuvaajaa ollenkaan, sillä vihaa sitä kun hänestä otetaan valokuvia. Hän ehdottikin että hankitaan bändi valokuvaajan sijaan. Tälle neidillehän se ei sopinut.
Hän ei myöskään haluaisi maksaa pitopalvelulle, vaan on edelleen sitä mieltä että sukulaiset ja ystävät voisivat päivää ennen häitä valmistaa ruoat (vaikka lupasi minulle jo ettei edes ehdota tätä enää).
Tänään hän myös totesi että voisi erota kirkosta ja mentäisiinkin maistraatissa naimisiin, koska ei nyt yhtäkkiä haluakaan kirkkohäitä?!
Ja vieraslistaakin lähdettiin karsimaan kun hänen mukaansa vieraita on liikaa ja halvempia juhlapaikkoja löytyy enemmän kunhan on vähemmän vieraita (mikä ei kyllä ole totta, olen tarkistanut kaikki hääpaikat tästä läheltä ja vähän kauempaakin). Jos käytämme karsittua versiota vieraita on nyt vain 46 aikuista ja 7 lasta kun aikaisemmin oli 77 aikuista ja 7 lasta. Ei tämä välttämättä haittaa. Listasta on karsittu vain henkilöitä joita äitimme olivat listaan lisänneet, muutama O:n sukulainen joiden kanssa O ei ole ollut tekemisissä 10 vuoteen sekä muutama avec sellaisten ihmisten kohdalta joiden tiedämme tulevan kuitenkin yksin. Että näin.
Viime aikoina O on puhunut häistä hyvin kielteiseen sävyyn ja totesinkin tänään että tulee tunne ettei hän ollenkaan halua tätä. Hän kuitenkin totesi heti että haluaa kanssani naimisiin, muttei välttämättä häitä. EI AINAKAAN häävalokuvaajaa. Huoh. Tästä kinataan kyllä loppuun asti...
Onko teidän muiden sulhasilla jotain ehdottomasti ei-ajatuksia vai oletteko samaa mieltä asioista? Entä miten olette saaneet tilanteen ratkaistua jos teillä on ollut aivan erilaiset ajatukset jostain asiasta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)