€

Hih, tuli tarkistettua häätili. Ja hei, ollaan saatu puolet budjetista kasaan. Mahtavaa!

Siitä kirkkokonsertista...

Huhhuh, niin raskas työviikko takana etten ole jaksanut kertoa edes siitä viimeviikkoisesta häämusiikkikonsertista jossa oltiin. Mutta tässä tulee.

Käytiin siis Raision kirkossa kuuntelemassa häämusiikkia. Päivä ei ehkä ollut paras, sillä minua oli aamusta asti yskittänyt. Ja tietenkin sitten kirkossa, jossa pitäisi olla hiljaa ja kuunnella se yskä yltyy kamalaksi...Onneksi oli mynthonit ja vesipullo mukana.

Minulla oli jo omat suosikkini, mutta ajattelin että avoimin mielin mennään kuuntelemaan. Ensimmäinen marssi oli melodialtaan tuttu, mutten tiennyt että sitä käytetään häämarssina. Kyseessä on siis E. Elgarin The Land of Hope and Glory. Kirkossa soi kohta joka alkaa tuon videon kohdasta 1:50.

 Kirkossa konsertti jatkui R. Wagnerin Morsiuskuorolla oopperasta Lohengrin, F. Mendelssohnin marssilla näytelmästä Kesäyön unelma sekä G.Verdin Grand March oopperasta Aida. Kaikki perinteisiä, ja tunnistinhan minä ne lopulta vaikka alut hämäsivät.

Marssien välissä kuultiin muutama "kirkoon sopiva" laulu kuten F. Schubertin Ave Maria ja T. Kirkkomäen Häälaulu (joka oli minulle ihan tuntematon). Tuon Ave Marian kuullessani minulla nousi kaikki karvat pystyyn ja hyvä ettei kyyneleet valuneet poskia pitkin. Niin kauniilta se kirkossa kuulosti. Minä yhdistän kuitenkin tuon kappaleen hyvin vahvasti jouluun, enkä siksi osaa kuvitella sitä meidän kesähäihin. Hyvin kaunis kuitenkin.

Häämarssien jatkuessa omat suosikkini soivat. Nimittäin T. Kuulan Häämarssi ja M. Hakanpään Trumpettisävelmä. Siinä välissä kuultiin myös E. Melartin Juhlamarssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen. Aikaisemmin O ei oikein ole pitänyt tuosta Trumpettisävelmästä. Hänen mukaansa se on liian mahtipontinen ja "pomppiva". raision kirkon kanttori soitti sen kuitenkin rauhallisemmin ja tasaisemmin ja O pitikin siitä versiosta hyvin paljon. Jei! Marko Hakanpää sattuu olemaan Turun Mikaelinseurakunnan kanttori, ja Turun Mikaelinkirkossahan meidän on tarkoitus mennä naimisiin :)

 

Minusta tuo Trumpettisävelmä on kivoin. Minusta naimisiinmeno on iloinen asia ja haluan kuuluttaa kaikille että tänään on elämäni onnellisin päivä. Tämän tahtiin olisi upea kävellä kirkon käytävää pitkin. O:n äiti olisi sitä mieltä että se sopii paremmin ulosmarssiksi ja että sisääntulomarssin pitäisi olla rauhallisempi. Itse en ymmärrä miksi alttarille kävellessä pitäisi soittaa jotain vakavan kuuloista ja haikeaa :/ Toisaalta Toivo kuulan Häämarssi olisi todella kaunis sisääntulomarssina. Pelkään vain että jos Trumpettisävelmä olisi ulosmarssina, niin kukaan ei enää kuuntelisi sitä vaan kiiruhtaisi kirkosta ulos hääparin perässä.

Viimeisiä kappaleita kirkossa oli Pekka Simojoen Rakkaus on lahja Jumalan sekä Minä tahdon. Näiden kappaleiden soidessa moni paikalla ollut morsian itki, ja ovathan laulujen sanat kieltämättä kauniit.

Noin. Huh, tulipas pitkä postaus.

Mukavaa Pääsiäistä!

Perjantai ja parempi mieli

Tämä viikko on ollut aivan perseestä. Joka päivä tällä viikolla olen lähtenyt töistä pahalla mielellä. Eikä ole ensimmäinen kerta. Eilen pääsin juuri ja juuri sisään kotiovesta ja sitten tuli itku. Nyt ei siis kaikki ole hyvin töissä.

Sain myös tietää että syksyllä minulle ei enää ole töitä kyseisessä paikassa. Toisaalta olen todella helpottunut, sillä olen ollut kahden vaiheilla jo pitkään. Toisaalta taas viihdyn paikassa ja työkaverit ovat aivan mahtavia. Mutta se yksi henkilö...

Tästä viikonlopusta olisi tullut kamalan masentava ellei työkaverini olisi ilahduttanut minua aamulla. Hän oli kysellyt töitä toisesta paikasta ja vinkkasi siitä myös minulle. Ja niinpä otin yhteyttä kyseiseen paikkaan ja nyt on sitten maanantaina haastattelu. Henkilö jonka kanssa juttelin kuulosti todella mukavalta (vaikka keskeytin hänet kesken palaverin). Jännityksellä siis odotan maanantaita. :)

Nyt aivan ihanaa viikonloppua teille kaikille! Huomenna kuuntelemaan häämusiikkia kirkkoon, sen lisäksi ohjelmassa pelkkää löhöilyä. Työviikko on ollut niin rankka että olen joka päivä mennyt nukkumaan klo 21 :/

Kirkkomusiikkia miettiville

Hoi kaikki turkulaiset ja muut lähellä asustavat morsiamet! Nyt lauantaina 23.3 Raision kirkossa on häämusiikkikonsertti klo 17-18.30.

"Konsertissa seurakuntamme omat kanttorit: Katarina Engström, Sini Nieminen ja Jukka Saarinen esittävät häämusiikkia marsseista virsiin ja yksinlauluihin. Pastori Tiina Rautiainen tarjoaa ajatuksia, vinkkejä, virikkeitä ja opastusta häihin ja tulevaan avioelämään."

 Itse en ainakaan Turun kirkoista tällaista tapahtumaa ole löytänyt. Tuonnepa siis suuntaamme O:n kanssa. :)

Hööhömpötystä kaason ja bestmanin kanssa

Nyt on vihdoin aikaa kirjoittaa eilisestä palaverista. Kaaso ja Bestman olivat täällä juttelemassa kaikesta häihin liittyvästä. Itsehän olen kertonut ihan KAIKEN kaasolleni jo. Siksi tulikin aika yllätyksenä kun bestman ei tiennyt edes häiden päivämäärää. Ehkä miehet juttelevat muista asioista ensin :P Kaiken kukkuraksi sain tietää että bestmanilla on syntymäpäivä meidän hääpäivänä...

Ilta oli oikein mukava. olin valmistanut meille kaikenlaisia herkkuja ja korkattiin sitten vielä viinipullo (tämä morsian vasta harjoittelee viinien juomista).

Tein taas macaron-leivoksia. Ja kaaso joku söi ne hetkessä :D . Taisivat siis olla hyviä. On muuten kumma. Kaikkialla lukee että macaronseja on niin vaikea tehdä ja harvemmin onnistuu. Minä olen tehnyt näitä nyt tasan 2 kertaa, ja kummallakin kerralla ovat onnistuneet täydellisesti. Ei mitään ongelmaa. Beginners luck?

Käytiin läpi kaikki mitä tähän asti ollaan saatu aikaan/suunniteltu ja mietittiin yhdessä mm. ohjelmaa häihin. Kaaso ehdottikin aika kivaa leikkiä, pitääpä tutkailla sitä vaihtoehtoa hieman lisää.

Minä tykkään askarrella, joten esim. kutsujen tekemiseen en tarvitse muiden kuin O:n apua. Mutta ne pöytäkoristekukat. Näytettiin ne kaasolle ja bestmanille ja he tykkäsivät. Kaaso ainakin oli ihan intona, että koska saa tulla tekemään.

Löysin myös uuden, kivan ohjeen neilikoiden tekoon. :) Tuossa noita kukkia nyt sitten onkin. Värimaailma tulee hieman muuttumaan, mutta muuten tuossa on ne kukat mitä pöytiinkin sitten tulee. Euroshopperin kurkkuviipale-purkit ovat juuri oikean kokoisia lasipurkkeja kukille. Niitäs iis keräilemään (otan vastaan jos jollain sattuu olemaan, itsellä tällä hetkellä tasan 1 kappale :D ). Purkit aion koristella pitsillä, kunhan oikeanlainen pitsi löytyy :)






Tänään käytiin O:n kanssa ostamassa uudet puhelimet. Kai niillä vanhoilla olisi vielä ihan hyvin pärjännyt, mutta nyt on älypuhelimet. Ilta onkin mennyt kännyköitä räplätessä...Vähän pelottaa irrottautua jostain tutusta ja turvallisesta. Miten niin kaavoihin kangistunut :P



Ja taas on viikonloppu mennyt ja huomenna pitäisi jaksaa töihin. Tulisi jo pääsiäinen ja pitemmät lomat...

Viikonlopun odotusta

Huhhuh, taas on yhdestä viikosta selvitty. Nyt on kyllä niin väsynyt olo. Tänään oli tarkoitus leipoa, kokata, siivota. Leivoin muffineja ja siihen se jäi. Pakko tehdä loput huomenna.

Huomenna oli tarkoitus käydä käsityömessuilla, sinne kun olen aina halunnut mutta syystä tai toisesta en koskaan ole päässyt. Nyt on kuitenkin sellainen olo, ettei kertakaikkiaan jaksa. Sinne pitäisi sitäpaitsi mennä heti ovien avauduttua klo 10, sillä illemmalla kaaso ja bestman tulevat meille palaveeraamaan. Harmittaa kyllä hirveästi. Onneksi sunnuntaina vielä ehtii, jos mieli tekee (tai jaksaa meidän palaverin/illanvieton jälkeen). Palaverista lisää sunnuntaina...

Otin taas yhteyttä siihen harrastelijakuvaajaan ja ehdotin ns. vaihtokauppaa. Kun hänellä nyt kerran ei ole sitä kokemusta niin mitä jos hän tulisi kuvaamaan meidän häät ja me saataisiin kuvaus vähän halvemmalla. Minun mielestä ihan reilu ehdotus, kunnon rahasummasta kuitenkin puhutaan. Noh, tämä henkilö otti ja loukkaantui (ainakin lähettämästään vastauksesta päätellen). Kysyin onko hänellä toiminimi rekisteröitynä, kun halusin tietää haluaako hän sen pyytämänsä summan pimeänä vai maksaako siitä veroja (jolloin olisin ehkä ymmärtänyt sen 1000 euron hintapyynnön). Ja sitähän ei olisi saanut kysyä, kun kyseenalaistin hänen ammattitaidon sillä...

Noh, nyt saa riittää se homma. Jollei asioista voi keskustella kuin aikuiset niin olkoot. Hankkikoot sen kokemuksensa sitten muualta. Eli valokuvajan etsintää jatketaan. O onkin jo soitellut muutamalle ja ihan hyvältä näyttää. Eiköhän me saada sekin asia pian järjestymään.

Pitopalveluitakin on taas tullut katseltua, yhdeltä sain tänään viestiä. Tällä hetkellä vain yksi on sopivan hintainen. Vertailun vuoksi, hintaero kalleimman ja halvimman välillä 12 euroa/hlö. Kamala sanoa, mutta todellisuus on että meillä valintaan vaikuttaa eniten hinta. Eli halvimmalla luultavasti mennään. :/

No joo, nyt sohva kutsuu! Palaillaan sunnuntaina. Toivottavasti ehdin saada kaiken valmiiksi huomenna.

P.s. Yhteydenotoista huolimatta Kaasosta ei ole kuulunut mitään vähään aikaan, joten toivon että hän nyt kuitenkin ilmaantuu tänne huomenna. Muuten kyllä harmittaa hirveästi.

Takaisin todellisuuteen(ko)

Kävin viikonloppuna vanhempien luona. Juteltiin niitä näitä, myös häistä. Ja TAAS äiti toteaa "Muista elää myös tätä päivää". Hän kokee hyvin huolestuttavaksi asiaksi sen, että suunnittelen nyt jo hääpäiväämme ja kaikkea siihen liittyvää.

Töissä viime viikolla juttelin työkaverin kanssa jotain häistä, ja hän totesi "...mutta siihen on vielä NIIN pitkä aika"

Anteeksi nyt mutta mikä näitä ihmisiä vaivaa? Koen hääsuunnittelun näin aikaisessa vaiheessa aika tärkeäksi, sillä näin isossa kaupungissa kilpailemme muiden hääparien kanssa samasta hääpäivästä, kirkosta, juhlapaikasta, pitopalvelusta jne. On siis oltava ajoissa liikkeellä. Aikaisemmin kerroinkin jo että puolet hääpaikoista, jonne soitin yli 1½ vuotta ennen hääpäiväämme oli jo varattu!

Sitäpaitsi koen suunnitteluinnostuksen/suunnitelmallisuuden olevan yksi hyvistä luonteenpiirteistäni. Kun muut perheessäni aloittavat pakkaamisen matkaa varten samana päivänä kun pitäisi lähteä, minä olen pakannut laukkuni jo muutamaa päivää aikaisemmin. miettimällä asioita etukäteen osaan ennakoida tiettyjä tilanteita, ja olen varautunut eri mahdollisuuksiin.

Ottamalla selvää asioista pystyn valmistautumaan henkisesti johonkin vaikeampaankin asiaan enkä tilanteet tullessa pelkää tai stressaa sitä enää. Tiedän myös etteivät asiat mene aina niinkuin on suunniteltu, mutta kun sen asian tiedostaa heti aluksi, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Miksi kaikki siis kokevat tämän minun suunnitteluintoni niin negatiivisena asiana? Minä koen itseni aikuiseksi ja vastuulliseksi, kun selvitän esim. häitä varten mitä kaikki maksaa, mihin pitää varautua, koska asiat pitää hoitaa, teen säästösuunnitelman budjetille jne.

Suunnittelemalla ja haaveilemalla saan pitää taukoa tällä hetkellä aika raskaasta arjesta. Ei se tarkoita että elän jossain haavemaailmassa ja unohdan todellisuuden.

Tuntuu todella pahalta kuunnella näitä kommentteja, kun tulee oikeasti olo teen jotain aivan kamalaa. :(