Ei O:n silmille, hus hus :D

Eli O, sinä et sattuneesta syystä saa lukea tätä postausta. Hus hus.
















Joo, kyse on siis tämänpäivän tapahtumista. Tämäpä tyttö kävi sovittamassa häämekkoja ensimmäistä kertaa ikinä! Paikkana Turun Fiancée ja seurana ihana sisko.

Suht avoimin mielin niitä mekkoja lähdin sovittamaan. Ainoa varma asia mitä halusin mekolta on pitsi. Kun minä en olikein tiedä mikä minulle sopii ja näyttää hyvältä. No Fiancéessa sain kyllä ihan parasta palvelua kun hyvin suorapuheinen ja ihana Tiina kertoi mikä hänen mielestä sopisi ja mitä minun tulisi välttää.

Pukusovitus aloitettiin hyvin yksinkertaisella puvulla, sillä sekin oli yksi asia jota halusin. Puvussa ei saisi olla liikaa kaikkea. Ei ehkä ihan imartelevin puku (ja kyllä, oli muuten todella tiukka):

Tämä kyllä toi vyötärön (jota en edes tiennyt omistavani) esille aika hienosti. Mutta ei minulla kyllä ollut mikään kaunis olo tämä päällä. Ja kun tuo materiaali Tiinan sanoin "ei annan mitään anteeksi", vatsamakkarat ja napa näkyvät selvästi :D  .

Seuraava puku oli jo parempi. Koristeita, ei liian yksinkertainen, suora malli. Yläosa tosin aivan liian iso, joten näyttää hassulta:

Joo, ei mikään suosikki tämäkään. Tätä sovittaessa tuli kyllä jo olo että enkö minä ikinä tule näyttämään kauniilta hääpuvussa? Seuraava puku onneksi pelasti vähän:

Nuo laskokset tekivät minusta kyllä niin hoikan että huhhuh. Tätä pukua en ikinä olisi itse valinnut rekistä sillä ajattelin että se korostaa vatsamakkaroita satavarmasti. Näissä hääpuvuissa näyttää nyt kuitenkin olevan aika helkkarin hyvät korsetit, me like! Tämän puvun yläosa oli kiva, alaosasta en kuitenkaan niin välittänyt. Ja tuon blingblingin olisin halunnut pois (ehkä jotain muuta tilalle).

Sitten päästäänkin siihen unelmamekkoon. Tämä näytti rekissä aivan kermakakulta ja Tiina kertoi morsianten välttelevän tätä sen takia, vaikka se päällä näyttääkin aivan erilaiselta. Suostuin sitten kokeilemaan sitä ja rakastuin täysin puvun yläosaan.

Tiina kehui että puku istuu täydellisesti ja niinhän se istuikin. Ah, tuo yläosa! Mutta tuo alaosa...aivan liikaa minulle. Haluaisin siitä pois nuo kukat, ja suoristaa laskokset, ja helman alta kamala, kova morsiustylli pois. Haluaisin helman yksinkertaisemmaksi ja suoremmaksi. Tuo helma oli VALTAVA. Muuten puku oli niin ihana. En olisi halunnut ottaa sitä pois. :(

Seuraavaksi Tiina toi minulle hieman saman tyylisen puvun jossa oli yksinkertaisempi tylli-alaosa. Tuli ihan mieleen joku Disney prinsessa. Toki oli hyvin kaunis olo :)

Kokeiltiinpa vielä hunnun kanssa kun Anoppi sen ajatuksen päähän istutti. En kyllä edelleenkään tiedä mitä mieltä olen tuosta hunnusta. kaipa sen näkee sittenn kun puku on löytynyt.

Vaikka O aluksi sanoi ettei halua nähdä sovittamiani pukuja ollenkaan tai tietää mitään hääpukuun liittyvää, uteliaisuus kävi lopulta liian suureksi. :D Joten näytin nämä prinsessa-kuvat hänelle. Minä ajattelin tästä puvusta että helma on aivan liian leveä eikä rakas sulhaseni mahdu viereeni. Kuvat nähtyään O kuitenkin totesi ettei helma hänen mielestä ollenkaan ole liian leveä vaan sopiva, ja että on kuulemma todella nätti puku. Ihanaa kuulla <3

Viimeinen sovittamani puku ei ehkä henkarilla näyttänyt miltään, mutta päällä sitäkin paremmalta. Siinä oli juuri sitä yksinkertaisuutta mitä olin ajatellut, ja tietysti pitsiä.

Tämä puku oli ehkä eniten minun tyylinen. Tiina oli samaa  mieltä. Hän kuvaili pukua keijumaiseksi, tyttömäiseksi, kevyeksi. Minä ihastuin puvun alaosaan sillä se oli täydellinen, upeasti laskeutuva ja kevyt. Pääntietä saisi muokattua samanlaiseksi kuin noissa kahdessa aiemmassa puvussa ja laahuksen saisi pois. Mutta olisiko tämä sitten liian yksinkertainen?

Voi jos voisin yhdistää kermakakku-puvun yläosan ja tämän puvun alaosan, siinä olisi täydellinen puku. Tuo kermakakku-puvun yläosa kummittelee mielessä. Mitäs nyt sitten tehdään? :D

Mitä mieltä te olette? Kermakakku vai Keiju?

Täytyy kyllä sanoa että minä haluan nyörit vetoketjun sijaan (vaikka ne napit onkin ihanat). Vetoketjullisissa puvuissa (enimmäiset kaksi) oli hyvin tukala olla ja tuntui ettei puku joustanut yhtään. Nyörillisissä puvuissa taas oli heti hyvä olla, tuntui niin mukavalta että ajattelin jopa pystyväni syömään jotain ne puvut päällä :D Ja kyllä ne näyttivätkin niin hyviltä takaapäin.

Olen muuten aina ajatellut ettei valkoinen sovi minulle. Pukuja sovittaessa ei kuitenkaan käynyt edes mielessä että puku olisi muun värinen. Kylläpäs nämä mielipiteet nyt muuttuvat :D

Tämä morsian menee nyt nukkumaan. Huomenna elokuviin kaason kanssa!