Minulla on hääpuku?!

Tai ainakin varavaihtoehto. Mites siinä näin kävi? Noh, oltiin äidin kanssa tänään Osaava nainen-messuilla, ja siellä oli myös Sydänkäpy ja poistomyynnissä olevia pukuja. Löysin yhden ihan nätin puvun joka vielä sattui olemaan kokoani. En halunnut sovittaa sitä, sillä se ei vastannut näkemystäni unelmapuvusta. Äitini sai minut ympäripuhuttua ja niinpä sovitin pukua. Ensimmäistä hääpukua ikinä! Puku istui aika hyvin (pelkoni on ollut että näytän kamalalta kaikissa puvuissa ja tursuan niistä ulos tai näytän lihavalta tai jotain yhtä kamalaa). Sitten myyjä tuli pukukoppiin ja kehui pukua ja että harvoin puku istuu heti noin hyvin päällä kuin minulla. Ja äiti sitten tavallaan sai minut myös ostamaan puvun. Hintaahan puvulla ei paljoa ollut, ja myyjä ehdotti että senhän voi vaikka leikata lyhyemmäksikin mekoksi jos haluaa. Ja niin minä tulin kotiin hääpuvun kanssa.

Ongelma on nyt siinä että tämä puku on nätti, muttei mitä minä ajattelin hääpuvuksi. Äiti nyt sitten taas odottaa että käytän tätä pukua sillä se on HÄNEN mielestään todella kaunis.

Kerroin äidille messuilla millaista pukua olin ajatellut ja hän kommentoi: "Eeeeeei, se on niin rumaaaa!". Olen ihastunut ajatukseen koko(tai osa)pitsisestä puvusta, olkaimeton. Äitini mielestä puvussa on ehdottomasti oltava hihat, sillä olkaimettomat puvut ovat hänen mielestään rumia. Jäi sitten sellainen hassu olo puvun oston jälkeen, että puku on nyt enemmän sitä mitä äiti puvulta haluaa(vaikka pidänkin puvusta ja se on ehdottomasti minun tyyliäni, vaikkei ehkä hääpukuna). Ja kukas se tässä olikaan menossa naimisiin?!

Tässä kuvia siitä  mitä olin ajatellut hääpuvuksi:

Kaikki kuvat googlesta

Pitsiä ja aika yksinkertainen malli, ei mitään ylimääräistä.

Ja tässä puku jonka ostin tänään. Tämä ei siis ole mielestäni ruma vaain oikein sievä, nätti. Mutta aika erilainen yllä oleviin kuviin verrattuna.

Minun äitini

Äitini on aina ollut hyvin suorapuheinen. Hän ei ujostele kertoa mielipidettään. Tämän lisäksi hän sairastaa neurologista sairautta, ja se on tehnyt hänestä vielä suorapuheisemman. Huoh. Hän on kyllä ihana, kiltti ja maailman paras äiti, välillä vain toivon että hän pystyisi unohtamaan omat mielipiteensä ja kannustaisi minua ja kunnioittaisi mielipiteitäni.

Kun kerroin hänelle että haluan häissäni panostaa ruokaan ja että se tulisi pitopalvelun kautta, äiti tyrmäsi ajatuksen heti. Hänen ajatuksensa oli että hän ja O:n äiti tekisivät yhdessä ruokaa 80 vieraalle. Tänäänkin hän luetteli miten kätevästi kaikki hoituisi päivää ennen häitä ja mitä he tekisivät. Tuli melkein itku kun piti puolustella omia mielipiteitäni, ja lopuksi jouduin korottamaan ääntäni ja melkein huutamaan että meidän häitämme varten yksikään ystävä tai sukulainen ei raada keittiössä. Piste! Äiti oli kotona isälle (ja siskolle) tätä asiaa jo motkottanut, miettinyt kovaan ääneen miksi edes harkitsen pitopalvelua ja että se ei voi olla vaihtoehto.

Tänään messuilla kerroin teemaväreistä, koristelusta, kutsuista ja puvusta ja että häämme olisivat ehkä vähän vintagetyyliset. Äiti totesi kovaan ääneen että ajattelemani puku ei todellakaan sovi vintagetyyliin.

Totesin kyllä äidille että tämän takia maksan itse hääni, saan itse päättää kaikesta eikä toisten mielipiteitä tarvitse huomioida (paitsi O:n tietenkin!). Tuli hieman paha mieli, sillä tuntuu että kaikki miettimäni asiat ovat hänen mielestään huonoja.



Tulipahan vuodatus, mutta ainakin helpotti. Kommentoikaa nyt jotakin, jos ei muuta niin pukua. Onko teidän sukulaisilla/ystävillä/tuttavilla/muilla vahvoja mielipiteitä teidän häihin liittyen?