Joopa joo. Raskas työviikko takana. Tulipahan sitten itkettyä taas pitkästä aikaa. Kaikki sai alkunsa kun minun piti tavata O töiden jälkeen, mutta ketään ei näkynyt. O oli unohtanut puhelimensa kotiin ja lähtenyt hakemaan sitä. Suunnitelmat menivät päin metsää ja raskaan päivän jälkeen se sai minut vain suuttumaan.
Kotiin päästyäni juttelimme asioista ja itkuhan siinä tuli. Ja sitten se jatkui, ja jatkui ja jatkui...Tajusinpahan yhtäkkiä etten ollenkaan viihdy nykyisessä työpaikassani. Tai siis paikka on ihana ja työkaverit tietysti, mutta työ itsessään tuntuu aaaaaaaivan liian raskaalta. Olen aivan loppu työpäivän jälkeen ja nukun huonosti sillä näen vielä untakin töistä. Koen myös että kokemuksen puutteen takia en pysty suoriutumaan työtehtävistä niin hyvin kuin pitäisi. Stressin takia olen laihtunut monta kiloa elo-lokakuun aikana.
Täytyypä miettiä tätä työjuttua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti