Tiedättekö, minulla taitaa olla jonkinlainen hää-ähky. Oli tarkoitus päivittää tänne häiden jälkeen kaikista yksityiskohdista ja tapahtumista, mutta kaikki se into on hävinnyt. O myös kielsi julkaisemasta kuvia joissa hän näkyy enkä tiedä olenko minä valmis paljastamaan kuvia itsestäni täällä. Lisäksi kuvat eivät ole ihan sitä mitä halusin. Joten, noh, en tiedä. Ehkä jaksan kirjoittaa tänne häistä jotain, ehkä en. Tällä hetkellä ei kiinnosta ollenkaan. Häät oli siis aivan ihanat, kaikki sujui hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Mutta jotenkin kaikki häihin liittyvä vei voimat kokonaan, ja nyt kun häät on ohi se aihe ei kiinnostaa enää ollenkaan :)
Tässä on myös ollut vähän kiireitä. Myydä häätavat pois ja saada asunto vihdoin kodin näköiseksi. Aloitin myös uudessa työpaikassa ja O suorittaa nyt viimeisiä opintoja, joten arki tuntuu hieman raskaalta. Mutta ehkäpä tämä tästä :)
21. syyskuuta 2014
30. heinäkuuta 2014
Toiveita?
Odottelen edelleen meidän kuvia valokuvaajalta. Joten ajattelin kysyä, onko postaustoiveita häihin liittyen? Jotain tiettyä mitä haluatte meidän häistä tietää? Tässä jo vähän suunnittelen tekstejä :)
21. heinäkuuta 2014
Rouva P
Jaahas, nyt sitä sitten ollaan vaimo. Jos en itse muista niin tuo mies kyllä muistuttaa. "Hei vaimo" jne. :D Saatiin jo 560 kuvaa O:n vanhemmilta ja 190 kuvaa siskoltani. Niitä virallisia kuvia odotellessa. Lupaan laittaa tännekin kuvia kunhan hiukan ehdin levätä ja kuvata myytävät tavarat. Outoa kun häät ovat ohi :)
19. heinäkuuta 2014
totta se on
Kohta tämä morsian lähtee kampaajalle ja meikkiin. Kai se on uskottava että tämä tapahtuu ihan oikeasti :)
14. heinäkuuta 2014
Liikaa tekemistä, liian vähän aikaa= Hääviikko
Siis minä en ymmärrä mihin tämä aika katoaa. Nyt ollaan siis jo hääviikon maanantaissa ja tekemistä on vähän liikaakin. Joskus niissä vaalenpunaisissa unelmissa kuvittelin että hääviikkona en tee mitään muuta kuin rentoudun. Ja paskat! Tässä ollaan joka päivä koko kesän tehty jotain häihin liittyvää ja tuntuu että tehtävät lisääntyy mitä lähemmäs häitä mennään.
Asiaa ei myöskään helpota sulhanen joka valittaa että häät tulee jo korvista kun puhun niistä liikaa (no minkäs mahdat kun viikko aikaa....). Hänen keskittymiskykynsä riittää tasan yhteen asiaan päivässä ja sillonkin noin tunnin ajan. Ehkä nyt olen hieman ilkeä. Tuolla se mies eilen istui ompelukoneen edessä ompelemassa viirejä kun tämä morsian niitä haluaa. Olen oikein ylpeä! Mutta siis, kyllä naiset vain ovat niin paljon parempia tekemään monta asiaa samaan aikaan. Ja jotenkin tuntuu että minä haluan ja jaksan panostaa enemmän nyt viime metreillä. Minä en voi lopettaa tai luovuttaa, kun tiedän että tekemistä vielä on. Mies kun kuittaa aika monesta asiasta, että jos ei saada valmiiksi niin ostetaan valmis kaupasta. Saattaa olla että haukkasin liian ison palan kun halusin tehdä näin paljon itse. Mutta minkäs teet, käsityöläinen kun olen...
Kuvia en nyt jaksa laittaa kun siirtäminen kamerasta kestää liian kauan. Mutta lupaan häiden jälkeen esitellä kaikki projektit paremmin. Siihen saakka saatte tyytyä näihin pikapostauksiin.
Hääviikolla riittää siis vielä tekemistä:
Tänään maanantaina ollaan tehty kukkia pöytäasetelmiin ja leivottu macaron-leivoksia (joista muuten eka satsi epäonnistui. Kyllä, olen hullu ja haluan leipoa paljon itse häihin).
Tiistaina käydään tapaamassa hääauton kuskia ja nähdään vihdoin myös hääauto. Sen jälkeen pakollinen sukulaisvierailu ja toivonmukaan saadaan vielä paljon tehtyä illalla.
Keskiviikkona käyn laittamassa hääkynnet ja haen hääpukuni ompelijalta yhdessä kaason kanssa. Hääpukuliikkeessä myyjä näyttää Kaasolle miten puku nyöritetään oikein. Toivottavasti aika riittää tämän jälkeen vielä askarteluun.
Torstaina leivotaan pikkusiskon kanssa koko päivä. Onneksi on ihana sisko auttamassa, muuten en tiedä miten saisin kaiken tehtyä. Torstaina olisi myös tarkoitus pakata kaikki valmiiksi perjantaita varten ja käydä kaupasta hakemassa iltapala-tarvikkeet.
Perjantaina käydään hakemassa kukkakaupasta muutama kukka ja maksetaan kimppu ja vieheet. Sitten hakemaan O:n saketti pukuvuokraamosta ja kaupan kautta kohti juhlapaikkaa. Siellä sitten koristellaan kunnes on valmista. Toivon mukaan päästään ajoissa kotiin, ja ehdin vielä kaupan kautta.
Lauantaina se onkin sitten menoa. Aamulla kampaajalle ja meikkiin, sitten kotiin syömään jotain. Ja sitten onkin jo aika pukeutua ja valmistautua kirkolle lähtöön. Iik :)
Asiaa ei myöskään helpota sulhanen joka valittaa että häät tulee jo korvista kun puhun niistä liikaa (no minkäs mahdat kun viikko aikaa....). Hänen keskittymiskykynsä riittää tasan yhteen asiaan päivässä ja sillonkin noin tunnin ajan. Ehkä nyt olen hieman ilkeä. Tuolla se mies eilen istui ompelukoneen edessä ompelemassa viirejä kun tämä morsian niitä haluaa. Olen oikein ylpeä! Mutta siis, kyllä naiset vain ovat niin paljon parempia tekemään monta asiaa samaan aikaan. Ja jotenkin tuntuu että minä haluan ja jaksan panostaa enemmän nyt viime metreillä. Minä en voi lopettaa tai luovuttaa, kun tiedän että tekemistä vielä on. Mies kun kuittaa aika monesta asiasta, että jos ei saada valmiiksi niin ostetaan valmis kaupasta. Saattaa olla että haukkasin liian ison palan kun halusin tehdä näin paljon itse. Mutta minkäs teet, käsityöläinen kun olen...
Kuvia en nyt jaksa laittaa kun siirtäminen kamerasta kestää liian kauan. Mutta lupaan häiden jälkeen esitellä kaikki projektit paremmin. Siihen saakka saatte tyytyä näihin pikapostauksiin.
Hääviikolla riittää siis vielä tekemistä:
Tänään maanantaina ollaan tehty kukkia pöytäasetelmiin ja leivottu macaron-leivoksia (joista muuten eka satsi epäonnistui. Kyllä, olen hullu ja haluan leipoa paljon itse häihin).
Tiistaina käydään tapaamassa hääauton kuskia ja nähdään vihdoin myös hääauto. Sen jälkeen pakollinen sukulaisvierailu ja toivonmukaan saadaan vielä paljon tehtyä illalla.
Keskiviikkona käyn laittamassa hääkynnet ja haen hääpukuni ompelijalta yhdessä kaason kanssa. Hääpukuliikkeessä myyjä näyttää Kaasolle miten puku nyöritetään oikein. Toivottavasti aika riittää tämän jälkeen vielä askarteluun.
Torstaina leivotaan pikkusiskon kanssa koko päivä. Onneksi on ihana sisko auttamassa, muuten en tiedä miten saisin kaiken tehtyä. Torstaina olisi myös tarkoitus pakata kaikki valmiiksi perjantaita varten ja käydä kaupasta hakemassa iltapala-tarvikkeet.
Perjantaina käydään hakemassa kukkakaupasta muutama kukka ja maksetaan kimppu ja vieheet. Sitten hakemaan O:n saketti pukuvuokraamosta ja kaupan kautta kohti juhlapaikkaa. Siellä sitten koristellaan kunnes on valmista. Toivon mukaan päästään ajoissa kotiin, ja ehdin vielä kaupan kautta.
Lauantaina se onkin sitten menoa. Aamulla kampaajalle ja meikkiin, sitten kotiin syömään jotain. Ja sitten onkin jo aika pukeutua ja valmistautua kirkolle lähtöön. Iik :)
7. heinäkuuta 2014
Koekampaus
Kävin koekampauksessa ja -meikissä viikko sitten. Kampaajalle otin mukaan tällaiset kuvat ja niistä sitten lähdettiin miettimään sitä minun kampausta. Mikään näistä kuvista yksinään ei ole täydellinen, kaikissa on vain joku juttu josta tykkään.
Eniten käytettiin nyt kuitenkin tuota nr 5 kuvaa, eli lettikampausta. Ja ihan nättihän siitä koeversiosta tuli
Hieman sitä vielä muutetaan edestäpäin ja itse nutturasta tulee hieman muhkeampi sitten hääpäivänä. Ajattelin myös että edestä tuleva ranskalainen letti voisi olla molemmilla puolilla ja mennä "ristiin" tuosta nutturan päältä. Mutta mutta....minä tykkään!
Eniten käytettiin nyt kuitenkin tuota nr 5 kuvaa, eli lettikampausta. Ja ihan nättihän siitä koeversiosta tuli
3. heinäkuuta 2014
16 päivää!
Siis apua! Mihin tämä aika ihan oikeasti katoaa?
Täällä askarrellaan ja tehdään joka päivä jotain häihin liittyvää, ja kuitenkin tuntuu että aika loppuu kesken. Eilen illalla iski stressi ensimmäistä kertaa. Muutaman sekunnin ajan mietin miten helvetissä saadaan kaikki tehtyä ennen häitä. Minulla kun oli suuria suunnitelmia että viimeiselle viikolle jätetään tasan tarkkaan vain ne mitä on pakko: kynnet, juhlapaikan koristelu ja leivonta. Katsotaan miten käy.
Mutta jos nyt vähän iloisempiin juttuihin niin tässä viime viikkojen saldo askarteluissa:
Meille tulee vieraslahjat karkeilla vaikka meillä on myös karkkibuffet. Mielestäni vieraslahjat vain kuuluvat häihin, ja karkki oli helpoin valinta. En halua antaa mitään turhaa tavaraa joka jää nurkkiin pyörimään. Näitä rasioita siis taitellaan parhaillaan. Koska tykkään tehdä paljon itse ja mahdollisimman vaikealla tavalla, olen itse suunnitellut ja ehnyt kaavat tuohon rasiaan.
Löysin yli vuosi sitten kivan kuvan pöytänumeroista ja se on kummitellut ajatuksissa siitä asti. Kun sitten askartelukaupassa löysin sopivat puupalikat, en jäänyt miettimään vaan ostin ne samantien. Tässä inspiraatiokuva ja minun versio :)
Myön tienvarikyltit saatiin tehtyä. Nämä laudat joku oli hylännyt takapihallemme, ja aikani katseltuani niitä kävin hakemassa ne. Ne riitivät hienosti kuuteen pienempään lautaan ja jämäpaloihin maalattiin vielä nuoli. Tienvarsikyltit ovat nykypäivänä ehkä opasteina turhia, kun kaikilla on navigaattorit. Mutta minulle nämäkin ovat asia joka vain kuuluu häihin :)
Paikkakorteissa olikin askartelemista mutta nyt ne on vihdoin tehty.
Lopuksi esittelen vielä lasten puuhapussin sisällön. Meille tulee nyt kutsutuista 7 lapsesta vain 4 paikalle, mutta teimme kaikille lapsille pussit. Saavat vanhemmat sitten viedä mukanaan kotiin. Puuhapussiin laitettiin saippuakuplat (toivottavasti ei sotke kauheasti ja toivottavasti puhaltelevat vain ulkona...), värikynät, tarroja, avaimenperälelu, pieni puinen peli, rusinoita ja muita kuivahedelmiä ja purkkaa. Kuvasta puuttuu vielä "värityskirja" johon olen kerännyt tulostettavia värityskuvia. Häihin tulevat lapset ovat 6, 4, 3 ja 1,5 v.
Joskos muilla heinäkuun morsiamilla on kaikki tehtynä? Meillä kyllä riittää tekemistä viimeisille viikoille. Huh! Mutta hei, eiköhän tästä selvitä! :)
Täällä askarrellaan ja tehdään joka päivä jotain häihin liittyvää, ja kuitenkin tuntuu että aika loppuu kesken. Eilen illalla iski stressi ensimmäistä kertaa. Muutaman sekunnin ajan mietin miten helvetissä saadaan kaikki tehtyä ennen häitä. Minulla kun oli suuria suunnitelmia että viimeiselle viikolle jätetään tasan tarkkaan vain ne mitä on pakko: kynnet, juhlapaikan koristelu ja leivonta. Katsotaan miten käy.
Mutta jos nyt vähän iloisempiin juttuihin niin tässä viime viikkojen saldo askarteluissa:
Meille tulee vieraslahjat karkeilla vaikka meillä on myös karkkibuffet. Mielestäni vieraslahjat vain kuuluvat häihin, ja karkki oli helpoin valinta. En halua antaa mitään turhaa tavaraa joka jää nurkkiin pyörimään. Näitä rasioita siis taitellaan parhaillaan. Koska tykkään tehdä paljon itse ja mahdollisimman vaikealla tavalla, olen itse suunnitellut ja ehnyt kaavat tuohon rasiaan.
Löysin yli vuosi sitten kivan kuvan pöytänumeroista ja se on kummitellut ajatuksissa siitä asti. Kun sitten askartelukaupassa löysin sopivat puupalikat, en jäänyt miettimään vaan ostin ne samantien. Tässä inspiraatiokuva ja minun versio :)
Myön tienvarikyltit saatiin tehtyä. Nämä laudat joku oli hylännyt takapihallemme, ja aikani katseltuani niitä kävin hakemassa ne. Ne riitivät hienosti kuuteen pienempään lautaan ja jämäpaloihin maalattiin vielä nuoli. Tienvarsikyltit ovat nykypäivänä ehkä opasteina turhia, kun kaikilla on navigaattorit. Mutta minulle nämäkin ovat asia joka vain kuuluu häihin :)
Paikkakorteissa olikin askartelemista mutta nyt ne on vihdoin tehty.
Lopuksi esittelen vielä lasten puuhapussin sisällön. Meille tulee nyt kutsutuista 7 lapsesta vain 4 paikalle, mutta teimme kaikille lapsille pussit. Saavat vanhemmat sitten viedä mukanaan kotiin. Puuhapussiin laitettiin saippuakuplat (toivottavasti ei sotke kauheasti ja toivottavasti puhaltelevat vain ulkona...), värikynät, tarroja, avaimenperälelu, pieni puinen peli, rusinoita ja muita kuivahedelmiä ja purkkaa. Kuvasta puuttuu vielä "värityskirja" johon olen kerännyt tulostettavia värityskuvia. Häihin tulevat lapset ovat 6, 4, 3 ja 1,5 v.
Joskos muilla heinäkuun morsiamilla on kaikki tehtynä? Meillä kyllä riittää tekemistä viimeisille viikoille. Huh! Mutta hei, eiköhän tästä selvitä! :)
16. kesäkuuta 2014
5 viikkoa häihin
Mihin tämä aika on kadonnut? Vastahan meidän häihin oli 100 päivää ja nyt puhelimen laskuri näyttää 33 päivää. Hui!
Neljän viikon aikana pitäisi saada kaikki, siis aivan kaikki askartelut ja muut valmiiksi. En halua jättää mitään ylimääräistä hääviikolle, eiköhän sillon ole jo tarpeeksi tekemistä. Nyt pitäisi saada valmiiksi pöytä- ja kaitaliinat, pöytäkukat, kukkapurkit, vieraskirja, photo booth tarvikkeet, pöytänumerot jne. Ai niin, ja minähän olen leipomassa vaikka mitä kahvipöydän tarjottavia. Puh, hieman jo stressiä pukkaa mutta eiköhän tästä selvitä. :)
Viime päivinä olen oikein kunnolla aloittanut askartelut. Vaikeinta on ollut päättää mistä aloittaa, tekemistä kun on paljon eikä mitään isompaa projektia. Teinpä siis hieman lisää kukkia meidän pöytäasetelmiin. Näissä on kirittävä sillä erilaisia kukkia on yhteensä tehtävä n. 100.
Yksi asia voidaan aikalailla vetää yli To do-listalta ja se on karkkibuffet. Minä olen kevään mittaan hamstrannut karkkia milloin mistäkin ja juossut tarjousten perässä. Nyt meillä on jo kokonainen banaanilaatikollinen täynnä ja toinen täyttymässä karkkibuffetin tarjottavista. Vielä puuttuu muutama sortti, nämä aion metsästää irtokarkeista kun seuraavan kerran jossain on alennus.
Toinen asia joka saatiin askartelulistalta tehtyä on riisipussit, eikä siihen mennyt kuin 10 minuuttia. Päätettiin O:n kanssa ettei tehdä pusseista mitenkään erikoisia, tuskin ihmiset niitä kuitenkaan katsoo. Eli ihan vaan riisit pussiin, pussit kiinni ja koriin odottamaan. Vieraita tulossa 60 + muutama lapsi, pusseja tehtiin ehkä 52. Toivottavasti riisin laadulla ei ole väliä. Me ostettiin ihan halvin paketti joka löytyi ja se sattui olemaan Pirkan pitkäjyväistä riisiä. :)
Jokos muita heinäkuun morsiamia jännittää? Minä en jotenkin vielä tajua että viiden viikon kuluttua meillä on häät ja minusta tulee vaimo. Tätä on suunniteltu melkein kaksi vuotta ja nyt on näin vähän aikaa jäljellä. Ihan käsittämätöntä.
Neljän viikon aikana pitäisi saada kaikki, siis aivan kaikki askartelut ja muut valmiiksi. En halua jättää mitään ylimääräistä hääviikolle, eiköhän sillon ole jo tarpeeksi tekemistä. Nyt pitäisi saada valmiiksi pöytä- ja kaitaliinat, pöytäkukat, kukkapurkit, vieraskirja, photo booth tarvikkeet, pöytänumerot jne. Ai niin, ja minähän olen leipomassa vaikka mitä kahvipöydän tarjottavia. Puh, hieman jo stressiä pukkaa mutta eiköhän tästä selvitä. :)
Viime päivinä olen oikein kunnolla aloittanut askartelut. Vaikeinta on ollut päättää mistä aloittaa, tekemistä kun on paljon eikä mitään isompaa projektia. Teinpä siis hieman lisää kukkia meidän pöytäasetelmiin. Näissä on kirittävä sillä erilaisia kukkia on yhteensä tehtävä n. 100.
Yksi asia voidaan aikalailla vetää yli To do-listalta ja se on karkkibuffet. Minä olen kevään mittaan hamstrannut karkkia milloin mistäkin ja juossut tarjousten perässä. Nyt meillä on jo kokonainen banaanilaatikollinen täynnä ja toinen täyttymässä karkkibuffetin tarjottavista. Vielä puuttuu muutama sortti, nämä aion metsästää irtokarkeista kun seuraavan kerran jossain on alennus.
Toinen asia joka saatiin askartelulistalta tehtyä on riisipussit, eikä siihen mennyt kuin 10 minuuttia. Päätettiin O:n kanssa ettei tehdä pusseista mitenkään erikoisia, tuskin ihmiset niitä kuitenkaan katsoo. Eli ihan vaan riisit pussiin, pussit kiinni ja koriin odottamaan. Vieraita tulossa 60 + muutama lapsi, pusseja tehtiin ehkä 52. Toivottavasti riisin laadulla ei ole väliä. Me ostettiin ihan halvin paketti joka löytyi ja se sattui olemaan Pirkan pitkäjyväistä riisiä. :)
Jokos muita heinäkuun morsiamia jännittää? Minä en jotenkin vielä tajua että viiden viikon kuluttua meillä on häät ja minusta tulee vaimo. Tätä on suunniteltu melkein kaksi vuotta ja nyt on näin vähän aikaa jäljellä. Ihan käsittämätöntä.
11. kesäkuuta 2014
Vieraat ja ilmoittautuminen
Luin juuri Korpun postauksen vieraiden ilmoittautumisesta ja ajattelin itsekin siitä muutaman sanan kirjoittaa.
Kutsut laitettiin postiin vapun aikoihin ja ensimmäiset ilmoittautumiset saatiin heti vapun jälkeen 2.5. Oli hauska huomata että niin moni oli heti päättänyt että on tulossa häihin ja äkkäsi siitä myös kertoa. Muutamia tuli vielä sitä seuraavalla viikolla ja siihen se tyssäsi. Kunnes nyt, viikkoa ennen ilmoittautumisajan päättymistä vieraat ovat aktivoituneet. Muutaman ilmoittautumisen jouduin sukulaisilta utelemaan ja vastaukseksi sain "Anteeksi, tottakai ollaan tulossa. Ei ymmärretty ilmoittautua kun se oli meille itsestäänselvyys että tullaan". Vähän tätä osasin odottaa, sillä suurin osa vielä ilmoittautumatta olevista on nimenomaan lähisukua. Sitten on myös ollut näitä jotka ilmoittautuu jonkun sukulaisen kautta, kuten nyt serkkuni. Heidän äitinsä soitti ja ilmoitti itsensä ja siinä samalla kaksi serkkuani perheineen. Joo, käyhän se noinkin mutta kun kutsussa lukee ilmoittaudu viimeistään 15.6 mennessä Empulle 040...... tai O:lle 040....... Mikä siinä silloin on niin vaikea ymmärtää, että kuitenkin ilmoittaudutaan omalle äidille eikä meille? No, ilmoittautumisaikaa sunnuntaihin saakka ja 42/60 jo tiedossa. Niitä viimeisiä odotellessa.
Muistatteko sen yhden kaverin josta olen kertonut? Joka ei osannut iloita meidän kihlauutisesta, joka teki jatkuvasti ohareita ja käyttäytyi muutenkin oudosti? Sanoin miehelle että olen 99% varma että tämä kaveri ilmoittaa kiitos, mutta ei kiitos. Ja niinhän siinä kävi. Tosin en uskonut että saisin sen kieltäytymisen ihan kirjallisena. Tuli vähän höntti olo. Postiluukusta tipahti tänään kirjekuori jossa meidän molempien nimet. Sisältä löytyi onnittelukortti jossa toivotettiin onnea ja rakkautta avioliittoon (se joka yleensä annetaan silloin hääpäivänä) ja sen sisältä vielä lappu jossa luki suurinpiirtein näin:
Turku, 9.6.2014
Kiitän sydämmellisesti kutsusta teidän häätilaisuuteenne 19.7. Valitettavasti en perhesyistä pysty osallistumaan juhlaan, ja pahoittelen vilpittömästi että joudun näin ollen kieltäytymään kutsusta.
Ystävällisin terveisin ja onnea hääparille toivottaen,
nimi ja allekirjoitus
Tämä siis ihmiseltä jonka olen tuntenut ala-asteelta saakka. Jonka kanssa olen ollut kuin paita ja peppu, jakanut salaisuudet, ilot ja surut. Näin virallinen ja kylmä vastaus. Olisi edes soittanut! Mutta tavallaan arvasin, sillä samalla tavalla hän teki meidän kihloihin menosta kuultuaan. Puhelu oli virallinen ja kylmä, ja ennen kaikkea tönkkö. Minä päätin nyt kuitenkin että tämä oli tässä. Minä en enää ota häneen yhteyttä, ottakoon itse jos haluaa. Mietin nyt myös että poistaisin hänet facebook-kavereista enkä enää lähettäisi joulukorttia( mieluummin haluan että hän vaikka soittaa ja kysyy mitä kuuluu kuin että lukee facebookista tapahtumat). Älkää nyt käsittäkö väärin, minä välitän tästä ihmisestä edelleen. Mutta en voi kerätä ympärilleni näitä joista minä välitän, mutta joille minä en ole minkään arvoinen. En jaksa jatkuvasti antaa kun en saa mitään takaisin. O:n mielestä tämä kaveri muuttaa mielensä jossain kohtaa elämää ja alkaa taas pitää yhteyttä. Minä en oikein jaksa uskoa tähän.
Että näin.
Kutsut laitettiin postiin vapun aikoihin ja ensimmäiset ilmoittautumiset saatiin heti vapun jälkeen 2.5. Oli hauska huomata että niin moni oli heti päättänyt että on tulossa häihin ja äkkäsi siitä myös kertoa. Muutamia tuli vielä sitä seuraavalla viikolla ja siihen se tyssäsi. Kunnes nyt, viikkoa ennen ilmoittautumisajan päättymistä vieraat ovat aktivoituneet. Muutaman ilmoittautumisen jouduin sukulaisilta utelemaan ja vastaukseksi sain "Anteeksi, tottakai ollaan tulossa. Ei ymmärretty ilmoittautua kun se oli meille itsestäänselvyys että tullaan". Vähän tätä osasin odottaa, sillä suurin osa vielä ilmoittautumatta olevista on nimenomaan lähisukua. Sitten on myös ollut näitä jotka ilmoittautuu jonkun sukulaisen kautta, kuten nyt serkkuni. Heidän äitinsä soitti ja ilmoitti itsensä ja siinä samalla kaksi serkkuani perheineen. Joo, käyhän se noinkin mutta kun kutsussa lukee ilmoittaudu viimeistään 15.6 mennessä Empulle 040...... tai O:lle 040....... Mikä siinä silloin on niin vaikea ymmärtää, että kuitenkin ilmoittaudutaan omalle äidille eikä meille? No, ilmoittautumisaikaa sunnuntaihin saakka ja 42/60 jo tiedossa. Niitä viimeisiä odotellessa.
Muistatteko sen yhden kaverin josta olen kertonut? Joka ei osannut iloita meidän kihlauutisesta, joka teki jatkuvasti ohareita ja käyttäytyi muutenkin oudosti? Sanoin miehelle että olen 99% varma että tämä kaveri ilmoittaa kiitos, mutta ei kiitos. Ja niinhän siinä kävi. Tosin en uskonut että saisin sen kieltäytymisen ihan kirjallisena. Tuli vähän höntti olo. Postiluukusta tipahti tänään kirjekuori jossa meidän molempien nimet. Sisältä löytyi onnittelukortti jossa toivotettiin onnea ja rakkautta avioliittoon (se joka yleensä annetaan silloin hääpäivänä) ja sen sisältä vielä lappu jossa luki suurinpiirtein näin:
Turku, 9.6.2014
Kiitän sydämmellisesti kutsusta teidän häätilaisuuteenne 19.7. Valitettavasti en perhesyistä pysty osallistumaan juhlaan, ja pahoittelen vilpittömästi että joudun näin ollen kieltäytymään kutsusta.
Ystävällisin terveisin ja onnea hääparille toivottaen,
nimi ja allekirjoitus
Tämä siis ihmiseltä jonka olen tuntenut ala-asteelta saakka. Jonka kanssa olen ollut kuin paita ja peppu, jakanut salaisuudet, ilot ja surut. Näin virallinen ja kylmä vastaus. Olisi edes soittanut! Mutta tavallaan arvasin, sillä samalla tavalla hän teki meidän kihloihin menosta kuultuaan. Puhelu oli virallinen ja kylmä, ja ennen kaikkea tönkkö. Minä päätin nyt kuitenkin että tämä oli tässä. Minä en enää ota häneen yhteyttä, ottakoon itse jos haluaa. Mietin nyt myös että poistaisin hänet facebook-kavereista enkä enää lähettäisi joulukorttia( mieluummin haluan että hän vaikka soittaa ja kysyy mitä kuuluu kuin että lukee facebookista tapahtumat). Älkää nyt käsittäkö väärin, minä välitän tästä ihmisestä edelleen. Mutta en voi kerätä ympärilleni näitä joista minä välitän, mutta joille minä en ole minkään arvoinen. En jaksa jatkuvasti antaa kun en saa mitään takaisin. O:n mielestä tämä kaveri muuttaa mielensä jossain kohtaa elämää ja alkaa taas pitää yhteyttä. Minä en oikein jaksa uskoa tähän.
Että näin.
7. kesäkuuta 2014
...
Joo, täällä ollaan.
Kevät on ollut todella raskas. Tuntuu että olen yrittänyt tehdä liian monta asiaa samanaikaisesti, saamattomuus on iskenyt enkä siis ole saanut mitään aikaiseksi. Työt loppuivat toukokuun lopulla ja taas sain todeta että maailma on epäreilu paikka. Jäi kyllä niin paska maku suuhun siitä paikasta että huhhuh. En kyllä suosittele naisvaltaista alaa kenellekään, naiset osaavat olla hyvin ilkeitä.
Olen myös huomannut että olen pikku hiljaa ruvennut stressaamaan häistä. Tai siis kaikesta mitä vielä pitäisi tehdä. Ja sitä tekemistä siis riittää. Olen jättänyt kaikki askartelut ja muut tarkoituksella kesään, ja nyt pelottaa että mitä jos aika ei riitäkään. Kaiken, siis aivan KAIKEN on oltava valmiina ennen hääviikkoa, sillä silloin haluan vain nauttia ja rentoutua.
Kaiken tämän lisäksi me myös muutettiin uuteen asuntoon, ja siinäkin on ihan tarpeeksi tekemistä. O halusi väkisin siirtää pakkaamista viimeiseen päivään ja välttämättä käyttää kavereita muuttoapuna muuttofirman sijaan. Eipä siinä mitään, muutto sujui reippaasti ja minä organisoin tällä kertaa niin että tavarat saatiin suoraan oikeisiin paikkoihin. Erään muuttajan hätäilystä johtuen muutama huonekalu ja taulu kärsi, ja se harmittaa niin pirusti. Seuraava muutto hoidetaan ihan eri tavalla, siitä ei edes keskustella.
Jos nyt pitää keksiä jotain hyvää kaiken tämän vuodatuksen jälkeen niin toukokuun viimeisellä viikolla oltiin kaverin häissä. Se on jotenkin ollut se konkreettinen tapahtuma josta alkaa lähtölaskenta meidän häihin.( Ja niitä päiviähän on nyt 42, iiks) Ja minähän nappasin sen kimpun siellä :) Oli kiva vertailla meidän ja hääparin valintoja ja saada vinkkejä mitä itse tekisi samalla tavalla/toisin. Ja tänään käytiin maistamassa meidän hääruokia ja saatiin päätettyä taas muutama asia. menu on nyt melkein lukkoon lyöty ja kakusta tulee aivan upea! :)
Eipä tässä muuta, kaipa minä nyt yritän taas postata vähän useammin...
Kevät on ollut todella raskas. Tuntuu että olen yrittänyt tehdä liian monta asiaa samanaikaisesti, saamattomuus on iskenyt enkä siis ole saanut mitään aikaiseksi. Työt loppuivat toukokuun lopulla ja taas sain todeta että maailma on epäreilu paikka. Jäi kyllä niin paska maku suuhun siitä paikasta että huhhuh. En kyllä suosittele naisvaltaista alaa kenellekään, naiset osaavat olla hyvin ilkeitä.
Olen myös huomannut että olen pikku hiljaa ruvennut stressaamaan häistä. Tai siis kaikesta mitä vielä pitäisi tehdä. Ja sitä tekemistä siis riittää. Olen jättänyt kaikki askartelut ja muut tarkoituksella kesään, ja nyt pelottaa että mitä jos aika ei riitäkään. Kaiken, siis aivan KAIKEN on oltava valmiina ennen hääviikkoa, sillä silloin haluan vain nauttia ja rentoutua.
Kaiken tämän lisäksi me myös muutettiin uuteen asuntoon, ja siinäkin on ihan tarpeeksi tekemistä. O halusi väkisin siirtää pakkaamista viimeiseen päivään ja välttämättä käyttää kavereita muuttoapuna muuttofirman sijaan. Eipä siinä mitään, muutto sujui reippaasti ja minä organisoin tällä kertaa niin että tavarat saatiin suoraan oikeisiin paikkoihin. Erään muuttajan hätäilystä johtuen muutama huonekalu ja taulu kärsi, ja se harmittaa niin pirusti. Seuraava muutto hoidetaan ihan eri tavalla, siitä ei edes keskustella.
Jos nyt pitää keksiä jotain hyvää kaiken tämän vuodatuksen jälkeen niin toukokuun viimeisellä viikolla oltiin kaverin häissä. Se on jotenkin ollut se konkreettinen tapahtuma josta alkaa lähtölaskenta meidän häihin.( Ja niitä päiviähän on nyt 42, iiks) Ja minähän nappasin sen kimpun siellä :) Oli kiva vertailla meidän ja hääparin valintoja ja saada vinkkejä mitä itse tekisi samalla tavalla/toisin. Ja tänään käytiin maistamassa meidän hääruokia ja saatiin päätettyä taas muutama asia. menu on nyt melkein lukkoon lyöty ja kakusta tulee aivan upea! :)
Eipä tässä muuta, kaipa minä nyt yritän taas postata vähän useammin...
4. toukokuuta 2014
Meidän kutsut
No niin! Meillä lähti kutsut postiin 30.4, viikon myöhässä ja nyt on jo viitisen ilmoittautumistakin saatu. Osa sai kortin siis jo perjantaina, toivotaan että loput menee perille ensi viikolla. Vastausaikaahan meillä on 15.6 saakka.
Meille tuli "vain" 34 kutsua, mutta herrajestas mikä urakka! Onneksi leikattiin korttipohjat valmiiksi jo viime vuoden puolella, muuten tehtäisiin varmaan vieläkin näitä kutsuja. Mutta pitemmittä puheitta, tässä meidän kutsut:
Kutsuja lähti 24 suomenkielistä ja 10 ruotsinkielistä, ja oli muuten todella vaikea kääntää hääinfot niin että ne kuulostaa hyvältä kummallakin kielellä. Mutta onnistuihan se jotenkuten sitten lopulta. Hieman suutahdin miehekkeelle, kun ei ymmärtänyt että nämä pitää tehdä tarkasti että tulee kauniit kutsut. Esim. nuo etiketit kuorien päällä hän leikkasi suurin piirtein viivojen mukaan ja osa oli kyllä, anteeksi vain, niin rumia että oikein hävetti lätkäistä ne kuoriin. Mutta kun oltiin näiden kanssa jo viikon myöhässä eikä energia enää riittänyt uusien tekemiseen. Tuli kyllä sellainen olo että pitääkö perkele kaikki tehdä itse. Yritin sitten loukkaantuneelle miehelle selittää, että kun nämä ovat hääkutsut, ja minulle todella tärkeät niin haluan että ne ovat myös kauniit eikä suurin piirtein tehdyt. (Kiitoskortit taidan tehdä ihan itse...). Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin!
Mitäs pidätte? Nyt odotellaan jännityksellä vieraiden ilmoittautumisia
Meille tuli "vain" 34 kutsua, mutta herrajestas mikä urakka! Onneksi leikattiin korttipohjat valmiiksi jo viime vuoden puolella, muuten tehtäisiin varmaan vieläkin näitä kutsuja. Mutta pitemmittä puheitta, tässä meidän kutsut:
Kutsuja lähti 24 suomenkielistä ja 10 ruotsinkielistä, ja oli muuten todella vaikea kääntää hääinfot niin että ne kuulostaa hyvältä kummallakin kielellä. Mutta onnistuihan se jotenkuten sitten lopulta. Hieman suutahdin miehekkeelle, kun ei ymmärtänyt että nämä pitää tehdä tarkasti että tulee kauniit kutsut. Esim. nuo etiketit kuorien päällä hän leikkasi suurin piirtein viivojen mukaan ja osa oli kyllä, anteeksi vain, niin rumia että oikein hävetti lätkäistä ne kuoriin. Mutta kun oltiin näiden kanssa jo viikon myöhässä eikä energia enää riittänyt uusien tekemiseen. Tuli kyllä sellainen olo että pitääkö perkele kaikki tehdä itse. Yritin sitten loukkaantuneelle miehelle selittää, että kun nämä ovat hääkutsut, ja minulle todella tärkeät niin haluan että ne ovat myös kauniit eikä suurin piirtein tehdyt. (Kiitoskortit taidan tehdä ihan itse...). Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin!
Mitäs pidätte? Nyt odotellaan jännityksellä vieraiden ilmoittautumisia
18. huhtikuuta 2014
Pöytäkoristeet
Minulla on jo pitkään ollut ajatus vanhoista kirjoista pöytäkoristeena. Olen joskus tallentanut tällaiset ihanat isnpiraatiokuvat koneelle, ja kokeilitiinkin samantyylistä kattausta jo viime kesänä
O suostui vihdoin lähtemään kanssani kirpparille etsimään vanhoja kirjoja ja tässä meidän saalis. Eihän nämä ole yhtään yhtä hienoja kuin kuvien vanhat kirjat, mutta pienellä tuunaamisella saadaan niistä varmasti oikein nätit :)
Näin kivoja värejä löytyi irrotettavien paperikansien alta.
O suostui vihdoin lähtemään kanssani kirpparille etsimään vanhoja kirjoja ja tässä meidän saalis. Eihän nämä ole yhtään yhtä hienoja kuin kuvien vanhat kirjat, mutta pienellä tuunaamisella saadaan niistä varmasti oikein nätit :)
13. huhtikuuta 2014
7 viikkoa kesän alkuun on...
Viime viikkoina blogi on taas elänyt hiljaiseloa sillä kiirettä on pitänyt niin kotona kuin töissä. Kevät on jotenkin ihan mahdotonta aikaa. On hirveästi tekemistä ja voimat alkaa olla loppu. Töiden jälkeen illat onkin kuluneet sohvalla löhöten.
Nyt yritän vielä tsempata sen 7 viikkoa jota töitä on jäljellä ennen kesälomaa. Kesäkuun alussa ihana Kaasoni palaa vaihdosta takaisin Suomeen ja päästään vihdoin koko porukalla suunnittelemaan häiden kulkua ja ohjelmaa. Kesäloman alkaessa on myös tarkoitus ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada tehtyä kaikki hääjutut valmiiksi että viimeiset viikot ennen häitä sujuisi sitten suht lepposasti ilman stressiä.
Tämän blogihiljentymisen takana on myös ollut asunnon metsästys. Käytiin perjantaina allekirjoittamassa uusi vuokrasopimus. Muutetaan toiselle puolelle kaupunkia samankokoiseen, mutta paljon halvempaan asuntoon. Sitten on vanhemmat ja mahdollisesti uusi työpaikkakin lähellä. Tarkoituksena on ensi keväänä ostaa asunto tältä alueelta, ja ajateltiin että on parempi muuttaa nyt jo sinnepäin kun sopiva asuntokin tuli vastaan. Minä pidän todella paljon meidän nykyisestä asunnosta, pohjaratkaisu on aivan mahtava ja aluekin rauhallinen ja luonnonläheinen. Mutta asumme tosiaan "väärällä" puolella kaupunkina ja vanhempien luo tuntuu olevan todella pitkä ja vaivalloinen matka bussilla liikkuen (meillä ei siis ole omaa autoa). Tämä muutto jännittää paljon enemmän kuin edellinen. Itseasiassa minua melkein vähän pelottaa, mutta eiköhän se siitä.
No niin mutta siis viime viikkojen kuulumiset.
Ensinnäkin, meillä on hääauto! O soitti bestmanin isälle ja kysyi saataisiinko heidän auto lainaan, ja mahdollisesti vielä kuskikin. Ja tämähän lupautui samantien. Minähän olisin halunnut vanhan, tyylikkään auton hääautoksi mutta vuokra muutamasta tunnista oli lähemmäs 500 euroa niin päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Ja kustannuksia tulee 0 euroa, tosin kiitokseksi ostetaan joku tosi hieno pullo jotain hyvää. Hääautona siis Audi, ilmeisesti A7. Minähän en ole tätä vielä nähnyt, mutta sulhasen mukaan jotain tällaista. Ministeri autoksi kutsuvat...
Käytiin toissaviikolla myös hakemassa esteettömyystodistusta ja se tuli tällä viikolla postissa. Taas yksi niistä tärkeimmistä asioista hoidettu, ja häät sen kun lähenee. Enää 97 päivää jäljellä, tuntuupa hassulta. Ensi kuussa saadaan tietää pappi ja kanttori :)
Hääkutsut on hääinfoa vaille valmiit, tosin osissa vielä. Eli pitäisi liimata ja koota ja sitten vihdoin postittaa tämän kuun loppupuolella. Ajattelin että saataisiin pääsiäisloman aikana tehtyä tämä homma, sillä kutsuja on jo hienovaraisesti kyselty. Kaikki muut hääaskartelut onkin sitten aika retuperällä. Minä en vain kertakaikkiaan ole saanut aikaiseksi tehdä yhtään mitään töiden jälkeen, ja viikonloppuisin on nyt ollut kaikkea muuta. Mutta täytyy skarpata, en halua jättää kaikkea viimeisille viikoille.
Bestman on ahkerasti harjoitellut meidän sisääntulomarssia ja voi että, luulenpa että tämä morsian ei pääse alttarille ilman että kyyneleet virtaa. Minulle merkitsee niin paljon että saan juuri sen marssin ja bestmanin soittamana. Bestman on myös yhdessä erään O:n kaverin kanssa luvannut esittää kirkossa toisen kappaleen, Le cygne, ja kummallakin on jo nuotit ja harjoittelu alkanut. Ihanaa! Hiukan harmittaa vielä etten saa kuulla sitä Ave mariaa, mutta ehkä näin on ihan hyvä.
Karkkibuffet alkaa olla aikalailla valmis. Kaikki astiat on hankittuna ja osa karkeistakin. Kävin Hulluilla päivillä ostamassa isompia rasioita noita irtokarkkeja. Kysyin siis vain saako jotain tiettyä karkkia ostaa suoraan isompaa erää ja sieltä vastattiin "tottakai". Citymarketissa ei meinaan näin suostuttu myymään Mammuttimarkkinoiden aikaan. Nyt ei siis enää puutu paljoa. Ja tarkistin ne päivämäärät karkeista, säilyvät jopa vuoteen 2015 asti. Ja kun kerran ovat avaamattomassa, ilmatiiviissä paketeissa, niin pysyvät myös tuoreina.
En lupaa mitään, mutta yritän olla vähän ahkerampi postailujen suhteen. Nyt olisi ainakin taas paljon häihin liittyviä juttuja joista kertoa. Viimeistään sitten kun muutto on hoidettu :)
Ihanaa sunnuntaita!
Nyt yritän vielä tsempata sen 7 viikkoa jota töitä on jäljellä ennen kesälomaa. Kesäkuun alussa ihana Kaasoni palaa vaihdosta takaisin Suomeen ja päästään vihdoin koko porukalla suunnittelemaan häiden kulkua ja ohjelmaa. Kesäloman alkaessa on myös tarkoitus ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada tehtyä kaikki hääjutut valmiiksi että viimeiset viikot ennen häitä sujuisi sitten suht lepposasti ilman stressiä.
Tämän blogihiljentymisen takana on myös ollut asunnon metsästys. Käytiin perjantaina allekirjoittamassa uusi vuokrasopimus. Muutetaan toiselle puolelle kaupunkia samankokoiseen, mutta paljon halvempaan asuntoon. Sitten on vanhemmat ja mahdollisesti uusi työpaikkakin lähellä. Tarkoituksena on ensi keväänä ostaa asunto tältä alueelta, ja ajateltiin että on parempi muuttaa nyt jo sinnepäin kun sopiva asuntokin tuli vastaan. Minä pidän todella paljon meidän nykyisestä asunnosta, pohjaratkaisu on aivan mahtava ja aluekin rauhallinen ja luonnonläheinen. Mutta asumme tosiaan "väärällä" puolella kaupunkina ja vanhempien luo tuntuu olevan todella pitkä ja vaivalloinen matka bussilla liikkuen (meillä ei siis ole omaa autoa). Tämä muutto jännittää paljon enemmän kuin edellinen. Itseasiassa minua melkein vähän pelottaa, mutta eiköhän se siitä.
No niin mutta siis viime viikkojen kuulumiset.
Ensinnäkin, meillä on hääauto! O soitti bestmanin isälle ja kysyi saataisiinko heidän auto lainaan, ja mahdollisesti vielä kuskikin. Ja tämähän lupautui samantien. Minähän olisin halunnut vanhan, tyylikkään auton hääautoksi mutta vuokra muutamasta tunnista oli lähemmäs 500 euroa niin päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Ja kustannuksia tulee 0 euroa, tosin kiitokseksi ostetaan joku tosi hieno pullo jotain hyvää. Hääautona siis Audi, ilmeisesti A7. Minähän en ole tätä vielä nähnyt, mutta sulhasen mukaan jotain tällaista. Ministeri autoksi kutsuvat...
 |
| Kuva |
Käytiin toissaviikolla myös hakemassa esteettömyystodistusta ja se tuli tällä viikolla postissa. Taas yksi niistä tärkeimmistä asioista hoidettu, ja häät sen kun lähenee. Enää 97 päivää jäljellä, tuntuupa hassulta. Ensi kuussa saadaan tietää pappi ja kanttori :)
Hääkutsut on hääinfoa vaille valmiit, tosin osissa vielä. Eli pitäisi liimata ja koota ja sitten vihdoin postittaa tämän kuun loppupuolella. Ajattelin että saataisiin pääsiäisloman aikana tehtyä tämä homma, sillä kutsuja on jo hienovaraisesti kyselty. Kaikki muut hääaskartelut onkin sitten aika retuperällä. Minä en vain kertakaikkiaan ole saanut aikaiseksi tehdä yhtään mitään töiden jälkeen, ja viikonloppuisin on nyt ollut kaikkea muuta. Mutta täytyy skarpata, en halua jättää kaikkea viimeisille viikoille.
Bestman on ahkerasti harjoitellut meidän sisääntulomarssia ja voi että, luulenpa että tämä morsian ei pääse alttarille ilman että kyyneleet virtaa. Minulle merkitsee niin paljon että saan juuri sen marssin ja bestmanin soittamana. Bestman on myös yhdessä erään O:n kaverin kanssa luvannut esittää kirkossa toisen kappaleen, Le cygne, ja kummallakin on jo nuotit ja harjoittelu alkanut. Ihanaa! Hiukan harmittaa vielä etten saa kuulla sitä Ave mariaa, mutta ehkä näin on ihan hyvä.
Karkkibuffet alkaa olla aikalailla valmis. Kaikki astiat on hankittuna ja osa karkeistakin. Kävin Hulluilla päivillä ostamassa isompia rasioita noita irtokarkkeja. Kysyin siis vain saako jotain tiettyä karkkia ostaa suoraan isompaa erää ja sieltä vastattiin "tottakai". Citymarketissa ei meinaan näin suostuttu myymään Mammuttimarkkinoiden aikaan. Nyt ei siis enää puutu paljoa. Ja tarkistin ne päivämäärät karkeista, säilyvät jopa vuoteen 2015 asti. Ja kun kerran ovat avaamattomassa, ilmatiiviissä paketeissa, niin pysyvät myös tuoreina.
En lupaa mitään, mutta yritän olla vähän ahkerampi postailujen suhteen. Nyt olisi ainakin taas paljon häihin liittyviä juttuja joista kertoa. Viimeistään sitten kun muutto on hoidettu :)
Ihanaa sunnuntaita!
30. maaliskuuta 2014
Juomat check!
No niin, nyt on hääjuomat hankittu. Vietettiin miniloma ja haettiin juotavat häitä varten Tallinnasta torstaina. Kyselyistä ja etsinnöistä huolimatta mistään ei löytynyt pakettiautoa lainaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi henkilöauto. Aluksi oli tarkoitus tehdä reissu ystäväpariskunnan kanssa, mutta kun he eivät saaneet aikaiseksi päättää päivää, päätettiin me O:n kanssa lähteä ihan kahdestaan. Hirmu valmistelut tämä matka vaati. Selvitettiin auton kantavuus, laskettiin juomien painoarviota ja selvitettiin miten matka sujuu auton kanssa. Kaikenlisäksi auto ei edes ollut oma, joten piti hankkia valtakirjaa, green cardia, huomioliivit, jauhesammutin jne.
Hyvinhän tuo matka sitten loppujen lopuksi meni. Laiva lähti torstaina 10.30 Helsingistä ja 12.30 oltiin Tallinnassa. Samantien tavarat hotelliin ja auto hotellin maksulliseen, lukittuun parkkihalliin turvaan. Käytiin hakemassa maistiaispullot, tehtiin muita ostoksia, käveltiin vanhassa kaupungissa ja käytiin syömässä. Päivän päätteeksi maisteltiin siis tulevia hääjuomia (saatiin nopeasti päätettyä) ja syötiin juustoja ja erittäin edullisia kakkuja. Oikein herkuttelupäivä! Perjantaina käytiin vielä ostamassa viimeiset tuliaiset ennen Superalkoon siirtymistä. Tuo Superalko on kyllä vaarallinen paikka. Siellä iski ahneus, kun kaikki oli niin halpaa ja valinnanvaraa ihan liikaa. Tehtiin hääjuomaostokset kahdessa erässä, ja kaikki mahtui autoon.
Meitä ei pysäytetty misään kohtaa vaikka stressattiin vähän juomien ja muiden tavaroiden painoa. Ainoa hiukan stressaava tilanne oli kun ajettiin Tallinnan puolella check in:iin ja virolainen työntekijä kysyi rekisterinumeroa. Kerrottiin se ja hän kysyi "oletteko ihan varmoja että se on se?". Hän pyysi rekisteriotetta ja alkoi soittelemaan eri paikkoihin. Ilmoitti meille että autopaikkavarauksessamme on ongelma. Kun kysyttiin minkälainen ongelma on kyseessä saatiin vastaukseksi "Ei sano teille mitään". En tiedä tarkoittiko hän ettemme ymmärtäisi mistä on kyse vai ettei hän ajo kertoa meille mitään. Lopulta saatiin kuitenkin tarvittavat lippulappuset ja päästiin jatkamaan matkaa.
Tässäpä meidän ostokset:
Skumpaksi valittiin Sladkoje Igristoje 10%, punkkuna Torresin Sangre de Toro ja valkkarina Espiritu de Chile Semi Sweet.
Viskibuffet muuttui matkan aikana sikaribaariksi, sillä O ei haluakaan yhtään viskiä. Sen tilalle ostettiin yksi portviini ja kaksi brandya. Vanhemmat lupasivat lisäksi lahjoittaa heidän baarikaapistaan vanhan viskipullon. Täytyy katsoa tuleeko sille tarvetta.
Kahviavecina Vana Tallinn Cream ja Livikon ihana metsämansikkalikööri.
Juomien kokonaismäärä meidän 65 hengen häille:
Sladkoje Igristoje 10% 20 pulloa
Torres Sangre de Toro 24 pulloa
Espiritu de Chile 24 pulloa
Vana Tallinn Cream 4 pulloa
Liviko liköör Metsämansikka 4 pulloa
Siideri eri makuja 4 laatikkoa
Olut eri makuja 4 laatikkoa
Lonkero eri makuja 4 laatikkoa
Sikaribaariin 1 portviini ja 2 brandya
Yhteensä nämä ostokset maksoivat n. 540 euroa. Ja koska juomiin oli budjetoitu hieman enemmän niin tehtiin vielä kolmas keikka ja ostettiin itsellemme ihan kotiin juotavaa. Kolmannella kerralla maistelupisteen henkilö ja kassatäti jo hieman hymyilivät.
O on ihan varma että suurin osa vieraista tulee autolla ja ei siis juo yhtään, kun taas minä olen sitä mieltä että monet jättävät suosiolla auton kotiin ja nauttivat juomia. Tölkkejä meillä on laskettu n. 3, 5 per henkilö ja toivon tuon määrän riittävän. Vielä on toukokuussa mahdollisuus ostaa lisää, kun on laivareissu tiedossa. Muiden hääbloggaajien juomamääriin verrattuna meillä on aika vähän, vaikken varmaan eläessäni näin paljon alkoholia ole nähnyt. Kuohuviini ja ruokaviinimäärät on laskettu todella yläkanttiin ja veikkaan että niistä jää yli, eikä muuten haittaa yhtään jos jää :)
Hinnoista vielä sen verran, että kävin vertaamassa Alkon sivuilla ja ollaan jokaisessa ostoksessa säästetty joko puolet hinnasta tai vielä enemmän. Että näin! Nyt on juotavat viileässä ja pimeässä komerossa. Piti vielä oikein googlettaa että miten niitä viinejä pitää säilyttää. Skumpat pystyssä ja viinit vaakatasossa. Häihin on alle 4 kk ja kaikki tuntuu koko ajan todellisemmalta :)
Hyvinhän tuo matka sitten loppujen lopuksi meni. Laiva lähti torstaina 10.30 Helsingistä ja 12.30 oltiin Tallinnassa. Samantien tavarat hotelliin ja auto hotellin maksulliseen, lukittuun parkkihalliin turvaan. Käytiin hakemassa maistiaispullot, tehtiin muita ostoksia, käveltiin vanhassa kaupungissa ja käytiin syömässä. Päivän päätteeksi maisteltiin siis tulevia hääjuomia (saatiin nopeasti päätettyä) ja syötiin juustoja ja erittäin edullisia kakkuja. Oikein herkuttelupäivä! Perjantaina käytiin vielä ostamassa viimeiset tuliaiset ennen Superalkoon siirtymistä. Tuo Superalko on kyllä vaarallinen paikka. Siellä iski ahneus, kun kaikki oli niin halpaa ja valinnanvaraa ihan liikaa. Tehtiin hääjuomaostokset kahdessa erässä, ja kaikki mahtui autoon.
Meitä ei pysäytetty misään kohtaa vaikka stressattiin vähän juomien ja muiden tavaroiden painoa. Ainoa hiukan stressaava tilanne oli kun ajettiin Tallinnan puolella check in:iin ja virolainen työntekijä kysyi rekisterinumeroa. Kerrottiin se ja hän kysyi "oletteko ihan varmoja että se on se?". Hän pyysi rekisteriotetta ja alkoi soittelemaan eri paikkoihin. Ilmoitti meille että autopaikkavarauksessamme on ongelma. Kun kysyttiin minkälainen ongelma on kyseessä saatiin vastaukseksi "Ei sano teille mitään". En tiedä tarkoittiko hän ettemme ymmärtäisi mistä on kyse vai ettei hän ajo kertoa meille mitään. Lopulta saatiin kuitenkin tarvittavat lippulappuset ja päästiin jatkamaan matkaa.
Tässäpä meidän ostokset:
 |
| Koira ihmetteli pitkään eteiseen ilmestyneitä laatikoita :) |
 |
| Maistelupullot pääsi kotiin saakka kun väsymys iski kesken maistelun, eikä jaksettu juoda enempää. Ja eihän hyvää tavaraa voi viemäristä vetää alas, kun korkinkin sai niin hyvin takaisin paikoilleen. :) |
Juomien kokonaismäärä meidän 65 hengen häille:
Sladkoje Igristoje 10% 20 pulloa
Torres Sangre de Toro 24 pulloa
Espiritu de Chile 24 pulloa
Vana Tallinn Cream 4 pulloa
Liviko liköör Metsämansikka 4 pulloa
Siideri eri makuja 4 laatikkoa
Olut eri makuja 4 laatikkoa
Lonkero eri makuja 4 laatikkoa
Sikaribaariin 1 portviini ja 2 brandya
Yhteensä nämä ostokset maksoivat n. 540 euroa. Ja koska juomiin oli budjetoitu hieman enemmän niin tehtiin vielä kolmas keikka ja ostettiin itsellemme ihan kotiin juotavaa. Kolmannella kerralla maistelupisteen henkilö ja kassatäti jo hieman hymyilivät.
O on ihan varma että suurin osa vieraista tulee autolla ja ei siis juo yhtään, kun taas minä olen sitä mieltä että monet jättävät suosiolla auton kotiin ja nauttivat juomia. Tölkkejä meillä on laskettu n. 3, 5 per henkilö ja toivon tuon määrän riittävän. Vielä on toukokuussa mahdollisuus ostaa lisää, kun on laivareissu tiedossa. Muiden hääbloggaajien juomamääriin verrattuna meillä on aika vähän, vaikken varmaan eläessäni näin paljon alkoholia ole nähnyt. Kuohuviini ja ruokaviinimäärät on laskettu todella yläkanttiin ja veikkaan että niistä jää yli, eikä muuten haittaa yhtään jos jää :)
Hinnoista vielä sen verran, että kävin vertaamassa Alkon sivuilla ja ollaan jokaisessa ostoksessa säästetty joko puolet hinnasta tai vielä enemmän. Että näin! Nyt on juotavat viileässä ja pimeässä komerossa. Piti vielä oikein googlettaa että miten niitä viinejä pitää säilyttää. Skumpat pystyssä ja viinit vaakatasossa. Häihin on alle 4 kk ja kaikki tuntuu koko ajan todellisemmalta :)
20. maaliskuuta 2014
Kampauspohdintoja
Kohta pitäisi käydä kampaajan juttusilla ja varata aika
koekampaukseen ja koemeikkiin. Kampausidea onkin elänyt hieman siitä
mitä se aluksi oli enkä nyt ihan tiedä mitä haluan. Ensimmäiset
ajatukset kampaukseen liittyen oli että haluan kiharaa ja löysän
niskanutturan. Nyt olen kuitenkin aivan suunnattoman ihastunut
lettikampauksiin, enkä tiedä kestäisikö tuollainen kiharakampaus minun
hiuksissa koko päivää. Minulla on siis piikkisuorat ja todella liukkaat
hiukset. Mutta entä jos nämä jotenkin yhdistäisi? Kuten kukkien kanssa,
päätin tehdä kampauksistakin kollaasin, se on ainoa tapa selittää mitä
haluan :D
Aluksi siis ihastuin kuvaan 1,3 ja 4 mutta nyt haluankin jotain kuvan 5,8 ja 9 tapaista. Ranskalainen letti ja kiharat, ehkä sellaisen voisi yhdistää? Kampaajani on kuulemma erikoisen hyvä juuri ranskalaisten lettien tekemisessä.
Minulle tulee kukka hiuksiin, se onkin sitten ainoa varma asia. Ajattelin myös kysäistä kampaajalta että riittääkö omat, todella pitkät hiukseni tuollaiseen kampaukseen vai joudunko ostamaan pidennykset vielä lisäksi jostain.
Tarkoituksena siis saada rento mutta kaunis kampaus. Löytyykö kuvista suosikkia? Joku muu jolla samankanlaisia ajatuksia kampauksesta?
Aluksi siis ihastuin kuvaan 1,3 ja 4 mutta nyt haluankin jotain kuvan 5,8 ja 9 tapaista. Ranskalainen letti ja kiharat, ehkä sellaisen voisi yhdistää? Kampaajani on kuulemma erikoisen hyvä juuri ranskalaisten lettien tekemisessä.
Minulle tulee kukka hiuksiin, se onkin sitten ainoa varma asia. Ajattelin myös kysäistä kampaajalta että riittääkö omat, todella pitkät hiukseni tuollaiseen kampaukseen vai joudunko ostamaan pidennykset vielä lisäksi jostain.
Tarkoituksena siis saada rento mutta kaunis kampaus. Löytyykö kuvista suosikkia? Joku muu jolla samankanlaisia ajatuksia kampauksesta?
19. maaliskuuta 2014
Maanantai on toivoa täynnä
Vein maanantaina pukuni Fiancéen ompelijalle pelonsekaisin tuntein. Olen stressannut ainakin neljä viikkoa sitä, miten puku tulee istumaan päällä ja mitä muutoksia siihen voi tehdä. Lähinnä sitä, kun edellinen morsian on kaventanut yläosaa enkä ole kertaakaan saanut nyörityksen takana olevaa kangaspalaa kiinni toiselle puolelle niin ettei selkä näy. Tammikuussa siskoni kävi täällä auttamassa sovituksen kanssa, ja sillon jäi kyllä niin epävarma fiilis koko puvusta. Löysin itseni katselemasta muita pukuja netistä.
Nyt voin kuitenkin huokaista helpotuksesta sillä yllätyin kyllä niin positiivisesti ompelijan luona. On kyllä todellakin väliä kuka sen puvun päälle nyörittää (ei millään pahalla sisko), ja taitaa tällä ruokavaliollakin olla jotain osuutta asiaan. Puku istui paremmin kuin koskaan ennen (joo tiedän, olen kokeillut sitä vain kaksi kertaa aikaisemmin...) ja minulle ilmestyi ihan oikea vyötärö. Mikään paikka ei tursuillut ja nyöritys meni todella kauniisti. Ompelija myös rauhoitteli ettei se pala yleensä menekään kiinni, kun kaikki morsiamet ovat ihan eri kokoisia ja se puku tehty "tehdasasetuksin". Ompelija lupasi siirtää sitä kangaspalaa että se saadaan kiinni hääpäivänä eikä selkä vilku. Lisäksi pukua lyhennetään, mutta ei minun arvioimaa 15 senttiä vaan ihan 5 cm. Pukuun tehdään myös sydänpääntie, joka saa sen näyttämään vielä paremmalta. Muoto tehtiin nuppineuloilla ja siitäkin jo näki miten puku muuttuu. Pääsen sovittamaan pukua kun muutokset on tehty ja sen jälkeen se jää säilytykseen liikkeeseen kunnes sen sieltä joskus lähempänä häitä haen. Ajattelin sitten vielä lähempänä kysyä jos olisi mahdollista hakea ja saada se puettua vasta hääpäivänä. Muuten täytyy ottaa Kaaso mukaan, niin opettavat hänelle sitten miten se puku nyöritetään.( Niin ja ostinpa vielä uuden vannealushameen kun puvun mukana tullut teki puvusta ihan liian runsaan minun makuuni. Mutta ei kerrota O:lle ;) )
En tiedä montako kertaa kiitin sekä ompelijaa että Tiinaa, niin helpottunut olin sovituksen jälkeen. Nyt voi taas keskittyä niihin muihin hääjuttuihin oikein kunnolla. Minulla oli muuten jo ne puvun alle tulevat alusvaatteet, kengät ja korut mukana niin sain nähdä kokonaisuuden. Ja hyvältähän ne näytti. Voisin ottaa äidin mukaan kun muokkaukset on tehty, ilahtuisi varmaan. Äiti kun on nähnyt pukuni vain kerran, kuvasta.
Nyt voin kuitenkin huokaista helpotuksesta sillä yllätyin kyllä niin positiivisesti ompelijan luona. On kyllä todellakin väliä kuka sen puvun päälle nyörittää (ei millään pahalla sisko), ja taitaa tällä ruokavaliollakin olla jotain osuutta asiaan. Puku istui paremmin kuin koskaan ennen (joo tiedän, olen kokeillut sitä vain kaksi kertaa aikaisemmin...) ja minulle ilmestyi ihan oikea vyötärö. Mikään paikka ei tursuillut ja nyöritys meni todella kauniisti. Ompelija myös rauhoitteli ettei se pala yleensä menekään kiinni, kun kaikki morsiamet ovat ihan eri kokoisia ja se puku tehty "tehdasasetuksin". Ompelija lupasi siirtää sitä kangaspalaa että se saadaan kiinni hääpäivänä eikä selkä vilku. Lisäksi pukua lyhennetään, mutta ei minun arvioimaa 15 senttiä vaan ihan 5 cm. Pukuun tehdään myös sydänpääntie, joka saa sen näyttämään vielä paremmalta. Muoto tehtiin nuppineuloilla ja siitäkin jo näki miten puku muuttuu. Pääsen sovittamaan pukua kun muutokset on tehty ja sen jälkeen se jää säilytykseen liikkeeseen kunnes sen sieltä joskus lähempänä häitä haen. Ajattelin sitten vielä lähempänä kysyä jos olisi mahdollista hakea ja saada se puettua vasta hääpäivänä. Muuten täytyy ottaa Kaaso mukaan, niin opettavat hänelle sitten miten se puku nyöritetään.( Niin ja ostinpa vielä uuden vannealushameen kun puvun mukana tullut teki puvusta ihan liian runsaan minun makuuni. Mutta ei kerrota O:lle ;) )
En tiedä montako kertaa kiitin sekä ompelijaa että Tiinaa, niin helpottunut olin sovituksen jälkeen. Nyt voi taas keskittyä niihin muihin hääjuttuihin oikein kunnolla. Minulla oli muuten jo ne puvun alle tulevat alusvaatteet, kengät ja korut mukana niin sain nähdä kokonaisuuden. Ja hyvältähän ne näytti. Voisin ottaa äidin mukaan kun muokkaukset on tehty, ilahtuisi varmaan. Äiti kun on nähnyt pukuni vain kerran, kuvasta.
16. maaliskuuta 2014
Hääkimppu ja vieheet
Kävin siis tilaamassa kukat jo jokin aika sitten ja mukaan otin
jonkin sortin kuvakollaasin. En siis halunnut mitään perinteistä
kimppua: ei pelkästään yhtä lajia kukkia, ei pyöreää eikä
pisaranmuotoista, ei roikkuvaa...
Mitä sitten haluan? Haluan kimpun joka näyttää siltä kuin se olisi kasattu luonnonkukista ja vain poimittu kimpuksi. Rento, värikäs, ei minkään mallinen kimppu :D Floristi onneksi ymmärsi heti mitä tarkoitin ja alkoikin innokkaana miettiä mitä kukkia kimppuun tulisi ja mitä se maksaisi. Minullahan oli omat toiveet kukista: ehdottomasti neilikka, lisäksi freesia, ruusu, anemone, dahlia ja jaloangervo, koska haluan kimppuun epätasaisuutta ja "tupsuja".
Kaikkia näitä kukkia ei välttämättä saa, mutta annoin floristille vapaat kädet ja sanoin että kunhan jotain samankaltaisia kukkia. Hän ymmärsi kuitenkin ajatuksen kimpun tyylistä. Kimppuun saattaa lisäksi tulla ihan luonnonkukkia ja ehkä myös pioni tai kaksi, ja jotain vihreää. Ylläolevaan kuvaan merkkasin suosikkini, ja floristille jätin saman kollaasin avuksi.
Lisäksi tilasin 6 kpl vieheitä: O:lle, bestmanille, meidän isille ja minun ja O:n veljille. Erottuvatpahan sitten joukosta :) O:lle tulee hieman "hienompi" viehe, eli enemmän koristetta. Halusin vieheistä kuitenkin aika yksinkertaiset ja annoinkin floristille tämän kuvan malliksi.
Eli neilikka ja jaloagervoa, mahdollisesti vielä jotain muuta. Bestmanille tulee hieman muunneltu, ehkä yksinkertaisempi versio; isille tulee omanlaiset ja veljille omanlaiset. O:n vieheessä ainut pyyntö minun puolelta oli, ettei kukka olisi valkoinen. Kaikille siis tulee ilmeisesti jotkut vaaleanpunasävyiset kukat.
Kimpun hinnaksi sain arvioksi 70 euroa, vieheiden hinta laskettiin yläkanttiin 10 euroa/kpl (oikeasti siis 6 ja 10 euron väliltä). Lupasi että tämä laskelma pitää, eikä sen yli ainakaan mennä. Olen oikein tyytyväinen ja säästettiin hieman sillä olin budjetoinut meille 150 euroa kimppuun ja vieheisiin.
Niin ja meidän kukat tilataan siis täältä. Tätä kukkakauppaa on kehuttu netin keskustelupalstoilla ja täytyy sanoa että olin aivan myyty samantien kun astuin liikkeeseen, tuli niin hyvä fiilis siitä käynnistä (saattaa tosin johtua siitä että meidät otti vastaan omistajan kaksi ihanaa hauvaa :) ).
Mitäs mieltä olette? :)
Mitä sitten haluan? Haluan kimpun joka näyttää siltä kuin se olisi kasattu luonnonkukista ja vain poimittu kimpuksi. Rento, värikäs, ei minkään mallinen kimppu :D Floristi onneksi ymmärsi heti mitä tarkoitin ja alkoikin innokkaana miettiä mitä kukkia kimppuun tulisi ja mitä se maksaisi. Minullahan oli omat toiveet kukista: ehdottomasti neilikka, lisäksi freesia, ruusu, anemone, dahlia ja jaloangervo, koska haluan kimppuun epätasaisuutta ja "tupsuja".
Kaikkia näitä kukkia ei välttämättä saa, mutta annoin floristille vapaat kädet ja sanoin että kunhan jotain samankaltaisia kukkia. Hän ymmärsi kuitenkin ajatuksen kimpun tyylistä. Kimppuun saattaa lisäksi tulla ihan luonnonkukkia ja ehkä myös pioni tai kaksi, ja jotain vihreää. Ylläolevaan kuvaan merkkasin suosikkini, ja floristille jätin saman kollaasin avuksi.
Lisäksi tilasin 6 kpl vieheitä: O:lle, bestmanille, meidän isille ja minun ja O:n veljille. Erottuvatpahan sitten joukosta :) O:lle tulee hieman "hienompi" viehe, eli enemmän koristetta. Halusin vieheistä kuitenkin aika yksinkertaiset ja annoinkin floristille tämän kuvan malliksi.
Eli neilikka ja jaloagervoa, mahdollisesti vielä jotain muuta. Bestmanille tulee hieman muunneltu, ehkä yksinkertaisempi versio; isille tulee omanlaiset ja veljille omanlaiset. O:n vieheessä ainut pyyntö minun puolelta oli, ettei kukka olisi valkoinen. Kaikille siis tulee ilmeisesti jotkut vaaleanpunasävyiset kukat.
Kimpun hinnaksi sain arvioksi 70 euroa, vieheiden hinta laskettiin yläkanttiin 10 euroa/kpl (oikeasti siis 6 ja 10 euron väliltä). Lupasi että tämä laskelma pitää, eikä sen yli ainakaan mennä. Olen oikein tyytyväinen ja säästettiin hieman sillä olin budjetoinut meille 150 euroa kimppuun ja vieheisiin.
Niin ja meidän kukat tilataan siis täältä. Tätä kukkakauppaa on kehuttu netin keskustelupalstoilla ja täytyy sanoa että olin aivan myyty samantien kun astuin liikkeeseen, tuli niin hyvä fiilis siitä käynnistä (saattaa tosin johtua siitä että meidät otti vastaan omistajan kaksi ihanaa hauvaa :) ).
Mitäs mieltä olette? :)
1. maaliskuuta 2014
Maaliskuu
Nyt ollaan sitten virallisesti kevään puolella. Jospa minäkin heräisin tästä talvihorroksesta. Tosiaan, kuten ehkä olette huomanneet, on blogin päivittäminen taas jäänyt. Minulla on jonkin sortit kevätväsymys menossa. Ei vain jaksaisi tehdä yhtään mitään. Viikot on tuntuneet toooooooosi pitkiltä ja raskailta, eikä viikonloput riitä palautumiseen, ainakaan jos on jotain ohjelmaa. Jos viikonloppuna on aikaa tehdä jotain, minulla iskee kauhea saamattomuus ja ajattelen vain kaikkea mitä pitäisi tehdä ja siihen se sitten jääkin.
Ollaan O:n kanssa jaettu häihin liittyviä tehtäviä pitkin kevättä ja melkein ahdistaa katsoa kalenteria ja näitä To Do-listoja. Voinkin sanoa että helmikuun tekemiset jäi aika lailla tekemättä, ja nyt ne kasaantuvatkin mukavasti maaliskuun puolelle. Noh, jos tämä lisääntyvä valo saisi ihmeitä aikaan...
Ja tosiaan, tästä tulee nyt kilometripostaus kun vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa :)
Voisin ensin esitellä viimeisimmät hankinnat. Vuoden ajan olen kuolannut Etsystä erästä tiettyä laukkua ja tammikuussa sain O:lta "luvan" tilata sen. Laukun hinta ja etenkin postikulut hirvittivät hieman, mutta kun ollaan säästetty melkein kaikessa tähän mennessä niin tilasin sitten kuitenkin sen laukun hyvin mielin. Tadaa:
Värinä meidän toinen teemaväri eli vanha roosa <3
Seuraavana ostoksena asia missä ajattelin että saadaan säästettyä. Nimikirjaimilla varustetut skumppalasit. Minä pidin näitä turhina ja ajattelin että pihistetään, mutta kun tammikuisessa palaverissa pitopalvelu kyseli näistä niin O:han halusi ne samantien. Löysin facebookin kautta ihmisen joka kaivertaa näitä ja niin lähti tilaus menemään.
Bestmanille päätettiin tilata tuoppi, ja O vaikutti olevan oikein tyytyväinen lopputulokseen
Netin syövereistä, Etsystä tämäkin muistaakseni, löytyi aivan ihana hiuskoru. Olen nyt pyöritellyt mielessä paljon hääkampausta (täytyykin tehdä tästä ihan oma postaus!) ja kyllä siinä tällainen hiuskoru täytyy olla. Minä en ikinä ole välittänyt blingblingistä ja niinpä piti etsiä jotain aivan muuta. Kukat hiuksissa ovat aina miellyttäneet ja pitkään selasin netin valikoimia. Tuntui ettei oikeanväristä (vanha roosa tai vastaava) löydy mistään ja olin jo valmis ostamaan vaikka valkoisen kukan. Sitten löysin ihastuttavan hiuskukan ja lähetin myyjälle kyselyä, josko häneltä löytyisi sama kukka eri värisenä. Hän sitten ehdottikin ihan eri kukkaa ja se oli siinä. Taas tilausta menemään. :) Vielä en ole tätä kokeillut, kun en halua että O näkee ja hänhän on viime aikoina ollut jatkuvasti kotona :) Mutta luulenpa että tämä päätyy kampaukseen sitten hääpäivänä. Värinä "blush pink", hieman likaisen roosan näköinen. Minä tykkään!
Tiger on tullut todella tutuksi viime aikoina, kun tuntuu että sieltä löytyy tosi paljon meidän häihin sopivia juttuja ja askartelutarvikkeita. Yhtenä päivänä löysin tällaisen magneettisetin
Tarkoituksena ottaa hääpäivänä portettikuvauksissa tämäntapaisia kuvia
Ja löytyihän sieltä myös juuttinaru jota käytin näiden purkkien koristelemiseen. Vihdoin löysin inspiraation aloittaa hääaskartelut uudelleen. Nämä purkit tulevat siis pöytiin ison kukka-asetelman lisäksi ja niihin tulee muutama kukka. Tässä on alle puolet tarvittavista purkeista, lisää on siis vielä koristeltava ja ennenkaikkea kerättävä purkkeja :)
Sain myös tilattua kukat häitä varten. Oikeista kukista tulee minulle kimppu ja O:lle, bestmanille, meidän veljille ja isille yhteensä 6 viehettä. Tästäkin lupaan kirjoittaa enemmän omassa postauksessa. Niin, ja ollaanhan me käyty jo tanssikurssillakin jo, harjoitukset 3/5 suoritettu :)
Ja koska ollaan vähän hätähousuja niin päätettiin hakea häiden juotavat jo tämän kuun lopussa. Matka on maksettu ja sain töistäkin 2 päivää vapaata. Haetaan juomat siis Tallinnasta ja yritetään saada kaikki mahtumaan henkilöautoon, kun pakettiautoa ei saatu lainaan mistään. Piti ensin lähteä päivämatkalle eli aamulla Tallinnaan ja iltapäivällä takaisin mutta O halusi ensin maistella viinejä ja minä haluan kierrellä kaupungissa :) Ihana miniloma siis tiedossa n. 3 viikon kuluttua, jes!
Huhhuh, tulipas taas paljon asiaa :) Nyt minä jatkan lauantai-iltaa nauttien O:n ja koiran seurasta :) Huomenna lähdetään kirpputoreja kiertämään, hääjutut mielessä tottakai. Mahtavaa viikonloppua!
Ollaan O:n kanssa jaettu häihin liittyviä tehtäviä pitkin kevättä ja melkein ahdistaa katsoa kalenteria ja näitä To Do-listoja. Voinkin sanoa että helmikuun tekemiset jäi aika lailla tekemättä, ja nyt ne kasaantuvatkin mukavasti maaliskuun puolelle. Noh, jos tämä lisääntyvä valo saisi ihmeitä aikaan...
Ja tosiaan, tästä tulee nyt kilometripostaus kun vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa :)
Voisin ensin esitellä viimeisimmät hankinnat. Vuoden ajan olen kuolannut Etsystä erästä tiettyä laukkua ja tammikuussa sain O:lta "luvan" tilata sen. Laukun hinta ja etenkin postikulut hirvittivät hieman, mutta kun ollaan säästetty melkein kaikessa tähän mennessä niin tilasin sitten kuitenkin sen laukun hyvin mielin. Tadaa:
Värinä meidän toinen teemaväri eli vanha roosa <3
Seuraavana ostoksena asia missä ajattelin että saadaan säästettyä. Nimikirjaimilla varustetut skumppalasit. Minä pidin näitä turhina ja ajattelin että pihistetään, mutta kun tammikuisessa palaverissa pitopalvelu kyseli näistä niin O:han halusi ne samantien. Löysin facebookin kautta ihmisen joka kaivertaa näitä ja niin lähti tilaus menemään.
Bestmanille päätettiin tilata tuoppi, ja O vaikutti olevan oikein tyytyväinen lopputulokseen
Tiger on tullut todella tutuksi viime aikoina, kun tuntuu että sieltä löytyy tosi paljon meidän häihin sopivia juttuja ja askartelutarvikkeita. Yhtenä päivänä löysin tällaisen magneettisetin
 |
| Kuvat täältä |
Sain myös tilattua kukat häitä varten. Oikeista kukista tulee minulle kimppu ja O:lle, bestmanille, meidän veljille ja isille yhteensä 6 viehettä. Tästäkin lupaan kirjoittaa enemmän omassa postauksessa. Niin, ja ollaanhan me käyty jo tanssikurssillakin jo, harjoitukset 3/5 suoritettu :)
Ja koska ollaan vähän hätähousuja niin päätettiin hakea häiden juotavat jo tämän kuun lopussa. Matka on maksettu ja sain töistäkin 2 päivää vapaata. Haetaan juomat siis Tallinnasta ja yritetään saada kaikki mahtumaan henkilöautoon, kun pakettiautoa ei saatu lainaan mistään. Piti ensin lähteä päivämatkalle eli aamulla Tallinnaan ja iltapäivällä takaisin mutta O halusi ensin maistella viinejä ja minä haluan kierrellä kaupungissa :) Ihana miniloma siis tiedossa n. 3 viikon kuluttua, jes!
Huhhuh, tulipas taas paljon asiaa :) Nyt minä jatkan lauantai-iltaa nauttien O:n ja koiran seurasta :) Huomenna lähdetään kirpputoreja kiertämään, hääjutut mielessä tottakai. Mahtavaa viikonloppua!
16. helmikuuta 2014
Karkkibuffet
Ajattelinpa esitellä meidän karkkibuffetin kun kaikki kulhot alkaa olla kasassa ja karkitkin päätettynä. Tämähän oli siis varmaan ensimmäinen asia joka päätettiin heti kihlautumisen jälkeen :D
Tässä nämä purkit ja mitä mihinkin tulee. Alemmassa kuvassa kaikki purkit.Tulevat appivanhemmat lupasivat tuoda meille erikokoisia pölkkyjä mökiltä, niin saadaan nuo kulhot vähän eri tasoille.
Ja tässä osa jo ostetuista karkeista. Kyllä, minä olen nyt jo ruvennut hamstraamaan. En budjetoinut karkkibuffetia varten erikseen rahaa, kun ei vielä silloin aikoinaan tiedetty paljonko karkkeja halutaan ja mitä purkit tulee maksamaan. Joten pikkuhiljaa näitä nyt ostelen.
Mietin nyt vain että mahtaakohan nuo paperikarkit mahtua tuohon yhteen purkkiin, vai pitäisikö käydä ostamassa hiukan isompi. Paperikarkkeihin ajattelin ostaa noiden kuvassa näkyvien lisäksi ainakin hopeatoffeeta, fazerin parhaita ja jotain muuta.
Vielä en ole päättänyt kumpaan vieraat saa laittaa karkkeja: näihin kakkupaperista tehtyihin tötteröihin vai noihin ihaniin pikkupusseihin. (Pusseihinhan mahtuu paljon enemmän karkkia, mahtuukohan jopa liikaa..?)
Ja kun nyt karkeista puhutaan niin voisin samalla esitellä meidän vieraslahjakarkit. Monet ovat ilmeisesti sitä mieltä että vieraslahjat on turhia, ja etenkin jos on karkkibuffet niin vieraslahjaksi ei ainakaan karkkia. No, meilläpä mennään hieman perinteisemmällä linjalla. Eli vieraslahjat ja vielä karkkina. Koetaan tämä nyt sellaisena pienenä, mukavana yksityiskohtana.
Bongasin nämä jostain amerikkalaiselta sivulta ja yritin netistä metsästää, mutta postitus olisi maksanut tuotetta enemmän. Järkyttäviä hintoja. Siksi olinkin ikionnellinen kun näitä alkoi ilmestyä suomen kauppoihin noin vuosi sitten.
Nyt odottelen Hulluja Päiviä ja Mammuttimarkkinoita että saadaan osa karkeista ostettua edullisesti. Ja lupasi tuo sulho että voidaan poiketa tuolla Urjalan makeistukulla kun matkataan pitopalvelun luo hääruokia maistelemaan jossain kohtaa keväällä.
Tuleekos muille karkkibuffet? Jokos alkaa astiat olla kasassa/karkit päätettynä?
Tässä nämä purkit ja mitä mihinkin tulee. Alemmassa kuvassa kaikki purkit.Tulevat appivanhemmat lupasivat tuoda meille erikokoisia pölkkyjä mökiltä, niin saadaan nuo kulhot vähän eri tasoille.
Ja tässä osa jo ostetuista karkeista. Kyllä, minä olen nyt jo ruvennut hamstraamaan. En budjetoinut karkkibuffetia varten erikseen rahaa, kun ei vielä silloin aikoinaan tiedetty paljonko karkkeja halutaan ja mitä purkit tulee maksamaan. Joten pikkuhiljaa näitä nyt ostelen.
Vielä en ole päättänyt kumpaan vieraat saa laittaa karkkeja: näihin kakkupaperista tehtyihin tötteröihin vai noihin ihaniin pikkupusseihin. (Pusseihinhan mahtuu paljon enemmän karkkia, mahtuukohan jopa liikaa..?)
Ja kun nyt karkeista puhutaan niin voisin samalla esitellä meidän vieraslahjakarkit. Monet ovat ilmeisesti sitä mieltä että vieraslahjat on turhia, ja etenkin jos on karkkibuffet niin vieraslahjaksi ei ainakaan karkkia. No, meilläpä mennään hieman perinteisemmällä linjalla. Eli vieraslahjat ja vielä karkkina. Koetaan tämä nyt sellaisena pienenä, mukavana yksityiskohtana.
Bongasin nämä jostain amerikkalaiselta sivulta ja yritin netistä metsästää, mutta postitus olisi maksanut tuotetta enemmän. Järkyttäviä hintoja. Siksi olinkin ikionnellinen kun näitä alkoi ilmestyä suomen kauppoihin noin vuosi sitten.
Nyt odottelen Hulluja Päiviä ja Mammuttimarkkinoita että saadaan osa karkeista ostettua edullisesti. Ja lupasi tuo sulho että voidaan poiketa tuolla Urjalan makeistukulla kun matkataan pitopalvelun luo hääruokia maistelemaan jossain kohtaa keväällä.
Tuleekos muille karkkibuffet? Jokos alkaa astiat olla kasassa/karkit päätettynä?
8. helmikuuta 2014
Elämää häiden jälkeen
Suurimmat jutut häihin liittyen on olleet valmiina jo jonkin aikaa ja pienempiä asioita hoidetaan nyt pitkin kevättä. Tuntuu että suunnittelu on suurimmaksi osaksi tehty, ja nyt löytyy jo aikaa muullekin. Ja kun häät on jo näin pitkälle suunniteltu niin voi jo siirtyä seuraavaan projektiin :)
Meillä tämä tarkoittaa kotia. Haluttaisiin nimittäin rakentaa talo. Kun häät on näin lähellä ja tosiaan suurin osa isoista jutuista tehty niin O:kin pystyy jo puhumaan (sekä häistä että) häiden jälkeisistä suunnitelmista. Käytiin viime viikonloppuna Rakentaminen & Sisustaminen-messuilla, ja tuotiin kotiin 17 kg taloesitteitä ja rakentajanoppaita. Samalla käytiin juttelemassa eri pankkien edustajien kanssa ja nyt onkin kolmena seuraavana viikoona ajat eri pankkeihin. Tosiaan, O:n opinnot on nyt ihan loppusuoralla, ja minulla on mahdollisesti luvassa vakituinen työpaikka. Pankkiin mennään siis selvittämään että saadaanko jo se laina taloa varten vai pitääkö tyytyä ostamaan asunto ensin.
Aluksi oli todella vaikea sulattaa ajatusta että "jouduttaisiin" ostamaan asunto ennenkuin päästään rakentamaan. Mutta kai sekin ihan ok vaihtoehto on. Saisi taas uuden projektin kun saisi rempata ja sisustaa kodin juuri omannäköiseksi. Ja kaiken tämän lisäksi haluttaisiin se vauva :) Minä jo vähän päätin että jos joudutaan tyytymään asunnon ostoon niin vauva on sitten tervetullut vaikka heti. Jos taas aletaan rakentamaan taloa niin voi olla että joudun odottamaan ihan vähän sitä vauvaa, tai mistä sitä tietää ;)
No joo, pitipä siis vaan kertoa että minä (tai siis me) elän jo vähän seuraavassa projektissa. Jokos muilla on tiedossa jotain suunnitelmia häiden jälkeen?
Meillä tämä tarkoittaa kotia. Haluttaisiin nimittäin rakentaa talo. Kun häät on näin lähellä ja tosiaan suurin osa isoista jutuista tehty niin O:kin pystyy jo puhumaan (sekä häistä että) häiden jälkeisistä suunnitelmista. Käytiin viime viikonloppuna Rakentaminen & Sisustaminen-messuilla, ja tuotiin kotiin 17 kg taloesitteitä ja rakentajanoppaita. Samalla käytiin juttelemassa eri pankkien edustajien kanssa ja nyt onkin kolmena seuraavana viikoona ajat eri pankkeihin. Tosiaan, O:n opinnot on nyt ihan loppusuoralla, ja minulla on mahdollisesti luvassa vakituinen työpaikka. Pankkiin mennään siis selvittämään että saadaanko jo se laina taloa varten vai pitääkö tyytyä ostamaan asunto ensin.
Aluksi oli todella vaikea sulattaa ajatusta että "jouduttaisiin" ostamaan asunto ennenkuin päästään rakentamaan. Mutta kai sekin ihan ok vaihtoehto on. Saisi taas uuden projektin kun saisi rempata ja sisustaa kodin juuri omannäköiseksi. Ja kaiken tämän lisäksi haluttaisiin se vauva :) Minä jo vähän päätin että jos joudutaan tyytymään asunnon ostoon niin vauva on sitten tervetullut vaikka heti. Jos taas aletaan rakentamaan taloa niin voi olla että joudun odottamaan ihan vähän sitä vauvaa, tai mistä sitä tietää ;)
No joo, pitipä siis vaan kertoa että minä (tai siis me) elän jo vähän seuraavassa projektissa. Jokos muilla on tiedossa jotain suunnitelmia häiden jälkeen?
4. helmikuuta 2014
Ensimmäinen murhe häihin liittyen...
Voi itku! Tulipa juuri tieto että bestman ei ehdi opetella/pysty oppimaan? sitä ihanaa Ave Mariaa, jonka olisin halunnut kirkossa soitettavan. Ja tuntuu muuten tosi pahalta. Kun koko ajan olen ajatellut että sen siellä kuulen. Onhan vielä olemassa se toinen kappale jonka bestman ja sulhasen toinen ystävä esittävät, mutta nyt herää epäilys että onnistuuko senkään esittäminen.
Ehkä hölmöä mutta voisin melkein itkeä tämän uutisen takia. Kun harmittaa niin paljon. Suurin pelko on ettei edes tuota toista kappaletta esitetä ja on pakko valita joku virsi. Ja virsiähän meille ei tule! Sitten vaikka mieluummin 15 min vihkiminen ilman mitään musiikkia (paitsi marssit).
Tässä vielä nuo kappaleet
Ehkä hölmöä mutta voisin melkein itkeä tämän uutisen takia. Kun harmittaa niin paljon. Suurin pelko on ettei edes tuota toista kappaletta esitetä ja on pakko valita joku virsi. Ja virsiähän meille ei tule! Sitten vaikka mieluummin 15 min vihkiminen ilman mitään musiikkia (paitsi marssit).
Tässä vielä nuo kappaleet
26. tammikuuta 2014
Polttareista
Ajattelinpa kirkoitella hieman polttarimietteistä, kun tuntuu että polttareista on ollut hirveästi puhetta joka puolella. Ja pyöriihän ne omat polttarit mielessä aina välillä :)
Sekunti sen jälkeen kun olin pyytänyt ystävääni kaasoksi, hän kertoi että tietää jo suurinpiirtein millaiset polttarit minulla järjestäisi. Vähänkö tuli hyvä mieli. No, ollaan sen jälkeen juteltu ohimennen minun toiveista ja mitä ehdottomasti ei saa tapahtua. Minä vihaan nolaamisleikkejä. Kerroin siis heti että minähän en myy mitään, en itse yhtään ymmärrä mitä hauskaa siinä on. Enkä halua tehdä mitään noloja tehtäviä tai pyytää ihmisiltä avioliittoneuvoja.
No mitä minä sitten haluan?
Haluan päivän täynnä naurua ja mukavaa yhdessäoloa. Voisi olla hauskaa jos polttareista tulisi pieniä vihjeitä jo kuukausia/viikkoja aiemmin. Tai sitten että kaikki tulisi täytenä yllätyksenä.
Olen koko ajan mielessäni kuvitellut että polttaripäivä alkaa hyvällä aamupalalla (ja skumpalla :D ). Päivä voisi jatkua jollain aktiviteetilla: itämainen tanssi, tankotanssi, huomenlahjakuvaus, kauneushoito...eipä sillä niin väliä (kunhan ei ole mitään noloa). Voisin ihan hyvin myös kuvitella pukeutuvani johonkin kivaan asuun. Tässäkin tosin hieman mielessä että millainen asu (yllätys yllätys, ei mitään noloa). Koko ajan on myös käynyt mielessä että olisi kiva jos minä morsiamena erottuisin joukosta. Päässä voisi vaikka olla tiara/huntu
ja päällä jotain tällaista
Itseasiassa olisi kiva jos koko polttariporukka olisi pukeutunut vaikka johonkin tiettyyn väriin tai asusteeseen.
Piknik jossain jokirannassa tai puistossa voisi myös olla kiva. Croisantteja, mansikoita, salaatteja, skumppaa... :)
Illan voisi viettää joko kaupungilla hyvien drinkkien ja musiikin parissa tai sitten jossain mökillä saunoen, syöden, juoden ja rentoutuen. Morsiussauna ei ehkä ihan houkuta mutta kai sekin voisi olla ihan kivaa. Pääasia että mukana on ystäviä ja meillä kaikilla on hauskaa
Kaaso vähän vihjaisi että polttarit saattaisivat kestää esim. viikonlopun. Hän myös kyseli kesän aikatauluista ja töistä, eli jotain on jo suunniteltu :) Luotan kyllä siihen että Kaaso tuntee minut ja osaa järjestää kivan päivän. Annoin hänelle vähän aikaa sitten myös osallistujista listan, sillä ystäväni ovat kaikki vähän eri porukoista eivätkä tunne toisiaan.
Millaiset polttarit te haluaisitte?
Sekunti sen jälkeen kun olin pyytänyt ystävääni kaasoksi, hän kertoi että tietää jo suurinpiirtein millaiset polttarit minulla järjestäisi. Vähänkö tuli hyvä mieli. No, ollaan sen jälkeen juteltu ohimennen minun toiveista ja mitä ehdottomasti ei saa tapahtua. Minä vihaan nolaamisleikkejä. Kerroin siis heti että minähän en myy mitään, en itse yhtään ymmärrä mitä hauskaa siinä on. Enkä halua tehdä mitään noloja tehtäviä tai pyytää ihmisiltä avioliittoneuvoja.
No mitä minä sitten haluan?
Haluan päivän täynnä naurua ja mukavaa yhdessäoloa. Voisi olla hauskaa jos polttareista tulisi pieniä vihjeitä jo kuukausia/viikkoja aiemmin. Tai sitten että kaikki tulisi täytenä yllätyksenä.
Olen koko ajan mielessäni kuvitellut että polttaripäivä alkaa hyvällä aamupalalla (ja skumpalla :D ). Päivä voisi jatkua jollain aktiviteetilla: itämainen tanssi, tankotanssi, huomenlahjakuvaus, kauneushoito...eipä sillä niin väliä (kunhan ei ole mitään noloa). Voisin ihan hyvin myös kuvitella pukeutuvani johonkin kivaan asuun. Tässäkin tosin hieman mielessä että millainen asu (yllätys yllätys, ei mitään noloa). Koko ajan on myös käynyt mielessä että olisi kiva jos minä morsiamena erottuisin joukosta. Päässä voisi vaikka olla tiara/huntu
Itseasiassa olisi kiva jos koko polttariporukka olisi pukeutunut vaikka johonkin tiettyyn väriin tai asusteeseen.
Piknik jossain jokirannassa tai puistossa voisi myös olla kiva. Croisantteja, mansikoita, salaatteja, skumppaa... :)
 |
| Kuva |
Kaaso vähän vihjaisi että polttarit saattaisivat kestää esim. viikonlopun. Hän myös kyseli kesän aikatauluista ja töistä, eli jotain on jo suunniteltu :) Luotan kyllä siihen että Kaaso tuntee minut ja osaa järjestää kivan päivän. Annoin hänelle vähän aikaa sitten myös osallistujista listan, sillä ystäväni ovat kaikki vähän eri porukoista eivätkä tunne toisiaan.
Millaiset polttarit te haluaisitte?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)