Vihdoinkin perjantai! Tämä viikko on tuntunut loputtomalta. Töissä ei ole ollut niin mukavaa, eipä siitä sen enempää. Toivottavasti asiat menevät nyt parempaan suuntaan.
Kaasoni on tulossa tänne huomenna höpöttämään hääjuttuja. Jee! Käydään varmaan läpi vähän häälehtiä, syödään hyvää ruokaa ja nautitaan. Ehkä näytän mitä on jo tullut osteltua. Saatanpa näyttää myös kutsukorttiehdotuksen. Huomenna on siis luvassa kiva päivä. Kaikkein parasta taitaa kuitenkin olla että huomenna saa nukkua piiiiiiitkään. :)
Ihanaa perjantai-iltaa kaikille!
19. lokakuuta 2012
14. lokakuuta 2012
Lintuhäkki kortteja varten
Törmäsin hääblogeja lukiessani aivan ihanaan ideaan, nimittäin lintuhäkkeihin. Ainakin amerikkalaisilta sivuilta löytyi paljon näitä kortinsäilytyshäkkejä. Eli siis häkkiä käytetään hääpaikalla korttien ja (raha)kirjekuorten säilytyspaikkana. Kas näin:
Olen pitkään etsinyt suomessa myytäviä häkkejä. Etsystä kyllä löytää pilvin pimein toinen toistaan kauniimpia häkkejä, mutta suomessa niitä myydään tällä hetkellä aika huonosti. Etsyssä itse häkit eivät olisi maksaneetkaan niin paljon, mutta ne postituskulut. Kalliimpaa kuin itse tuote. Nou nou.
Tänään kävin muilla asioilla KodinYkkösessä kun huomasin sisustustuotteiden keskellä tumman lintuhäkin. Melkein juoksin sen luo. Se oli ainoa kappale joten nappasin sen syliin ja huomasin sen olevan täydellinen. Hinta oli aika kova, 45 euroa, mutta ajattelin että ostan sen joka tapauksessa sillä näitä on niin vaikea löytää. Kassalla melkein repesin onnesta kun kassatäti ilmoitti tuotteen olevan myynnissä puoleen hintaan. Siis -50%, me happy! Ja tällaisen toin sitten kotiin tänään:
Tänään kävin muilla asioilla KodinYkkösessä kun huomasin sisustustuotteiden keskellä tumman lintuhäkin. Melkein juoksin sen luo. Se oli ainoa kappale joten nappasin sen syliin ja huomasin sen olevan täydellinen. Hinta oli aika kova, 45 euroa, mutta ajattelin että ostan sen joka tapauksessa sillä näitä on niin vaikea löytää. Kassalla melkein repesin onnesta kun kassatäti ilmoitti tuotteen olevan myynnissä puoleen hintaan. Siis -50%, me happy! Ja tällaisen toin sitten kotiin tänään:
13. lokakuuta 2012
Minulla on hääpuku?!
Tai ainakin varavaihtoehto. Mites siinä näin kävi? Noh, oltiin äidin kanssa tänään Osaava nainen-messuilla, ja siellä oli myös Sydänkäpy ja poistomyynnissä olevia pukuja. Löysin yhden ihan nätin puvun joka vielä sattui olemaan kokoani. En halunnut sovittaa sitä, sillä se ei vastannut näkemystäni unelmapuvusta. Äitini sai minut ympäripuhuttua ja niinpä sovitin pukua. Ensimmäistä hääpukua ikinä! Puku istui aika hyvin (pelkoni on ollut että näytän kamalalta kaikissa puvuissa ja tursuan niistä ulos tai näytän lihavalta tai jotain yhtä kamalaa). Sitten myyjä tuli pukukoppiin ja kehui pukua ja että harvoin puku istuu heti noin hyvin päällä kuin minulla. Ja äiti sitten tavallaan sai minut myös ostamaan puvun. Hintaahan puvulla ei paljoa ollut, ja myyjä ehdotti että senhän voi vaikka leikata lyhyemmäksikin mekoksi jos haluaa. Ja niin minä tulin kotiin hääpuvun kanssa.
Ongelma on nyt siinä että tämä puku on nätti, muttei mitä minä ajattelin hääpuvuksi. Äiti nyt sitten taas odottaa että käytän tätä pukua sillä se on HÄNEN mielestään todella kaunis.
Kerroin äidille messuilla millaista pukua olin ajatellut ja hän kommentoi: "Eeeeeei, se on niin rumaaaa!". Olen ihastunut ajatukseen koko(tai osa)pitsisestä puvusta, olkaimeton. Äitini mielestä puvussa on ehdottomasti oltava hihat, sillä olkaimettomat puvut ovat hänen mielestään rumia. Jäi sitten sellainen hassu olo puvun oston jälkeen, että puku on nyt enemmän sitä mitä äiti puvulta haluaa(vaikka pidänkin puvusta ja se on ehdottomasti minun tyyliäni, vaikkei ehkä hääpukuna). Ja kukas se tässä olikaan menossa naimisiin?!
Tässä kuvia siitä mitä olin ajatellut hääpuvuksi:
Pitsiä ja aika yksinkertainen malli, ei mitään ylimääräistä.
Ja tässä puku jonka ostin tänään. Tämä ei siis ole mielestäni ruma vaain oikein sievä, nätti. Mutta aika erilainen yllä oleviin kuviin verrattuna.
Minun äitini
Äitini on aina ollut hyvin suorapuheinen. Hän ei ujostele kertoa mielipidettään. Tämän lisäksi hän sairastaa neurologista sairautta, ja se on tehnyt hänestä vielä suorapuheisemman. Huoh. Hän on kyllä ihana, kiltti ja maailman paras äiti, välillä vain toivon että hän pystyisi unohtamaan omat mielipiteensä ja kannustaisi minua ja kunnioittaisi mielipiteitäni.
Kun kerroin hänelle että haluan häissäni panostaa ruokaan ja että se tulisi pitopalvelun kautta, äiti tyrmäsi ajatuksen heti. Hänen ajatuksensa oli että hän ja O:n äiti tekisivät yhdessä ruokaa 80 vieraalle. Tänäänkin hän luetteli miten kätevästi kaikki hoituisi päivää ennen häitä ja mitä he tekisivät. Tuli melkein itku kun piti puolustella omia mielipiteitäni, ja lopuksi jouduin korottamaan ääntäni ja melkein huutamaan että meidän häitämme varten yksikään ystävä tai sukulainen ei raada keittiössä. Piste! Äiti oli kotona isälle (ja siskolle) tätä asiaa jo motkottanut, miettinyt kovaan ääneen miksi edes harkitsen pitopalvelua ja että se ei voi olla vaihtoehto.
Tänään messuilla kerroin teemaväreistä, koristelusta, kutsuista ja puvusta ja että häämme olisivat ehkä vähän vintagetyyliset. Äiti totesi kovaan ääneen että ajattelemani puku ei todellakaan sovi vintagetyyliin.
Totesin kyllä äidille että tämän takia maksan itse hääni, saan itse päättää kaikesta eikä toisten mielipiteitä tarvitse huomioida (paitsi O:n tietenkin!). Tuli hieman paha mieli, sillä tuntuu että kaikki miettimäni asiat ovat hänen mielestään huonoja.
Tulipahan vuodatus, mutta ainakin helpotti. Kommentoikaa nyt jotakin, jos ei muuta niin pukua. Onko teidän sukulaisilla/ystävillä/tuttavilla/muilla vahvoja mielipiteitä teidän häihin liittyen?
Ongelma on nyt siinä että tämä puku on nätti, muttei mitä minä ajattelin hääpuvuksi. Äiti nyt sitten taas odottaa että käytän tätä pukua sillä se on HÄNEN mielestään todella kaunis.
Kerroin äidille messuilla millaista pukua olin ajatellut ja hän kommentoi: "Eeeeeei, se on niin rumaaaa!". Olen ihastunut ajatukseen koko(tai osa)pitsisestä puvusta, olkaimeton. Äitini mielestä puvussa on ehdottomasti oltava hihat, sillä olkaimettomat puvut ovat hänen mielestään rumia. Jäi sitten sellainen hassu olo puvun oston jälkeen, että puku on nyt enemmän sitä mitä äiti puvulta haluaa(vaikka pidänkin puvusta ja se on ehdottomasti minun tyyliäni, vaikkei ehkä hääpukuna). Ja kukas se tässä olikaan menossa naimisiin?!
Tässä kuvia siitä mitä olin ajatellut hääpuvuksi:
 | ||||||
| Kaikki kuvat googlesta |
Ja tässä puku jonka ostin tänään. Tämä ei siis ole mielestäni ruma vaain oikein sievä, nätti. Mutta aika erilainen yllä oleviin kuviin verrattuna.
Minun äitini
Äitini on aina ollut hyvin suorapuheinen. Hän ei ujostele kertoa mielipidettään. Tämän lisäksi hän sairastaa neurologista sairautta, ja se on tehnyt hänestä vielä suorapuheisemman. Huoh. Hän on kyllä ihana, kiltti ja maailman paras äiti, välillä vain toivon että hän pystyisi unohtamaan omat mielipiteensä ja kannustaisi minua ja kunnioittaisi mielipiteitäni.
Kun kerroin hänelle että haluan häissäni panostaa ruokaan ja että se tulisi pitopalvelun kautta, äiti tyrmäsi ajatuksen heti. Hänen ajatuksensa oli että hän ja O:n äiti tekisivät yhdessä ruokaa 80 vieraalle. Tänäänkin hän luetteli miten kätevästi kaikki hoituisi päivää ennen häitä ja mitä he tekisivät. Tuli melkein itku kun piti puolustella omia mielipiteitäni, ja lopuksi jouduin korottamaan ääntäni ja melkein huutamaan että meidän häitämme varten yksikään ystävä tai sukulainen ei raada keittiössä. Piste! Äiti oli kotona isälle (ja siskolle) tätä asiaa jo motkottanut, miettinyt kovaan ääneen miksi edes harkitsen pitopalvelua ja että se ei voi olla vaihtoehto.
Tänään messuilla kerroin teemaväreistä, koristelusta, kutsuista ja puvusta ja että häämme olisivat ehkä vähän vintagetyyliset. Äiti totesi kovaan ääneen että ajattelemani puku ei todellakaan sovi vintagetyyliin.
Totesin kyllä äidille että tämän takia maksan itse hääni, saan itse päättää kaikesta eikä toisten mielipiteitä tarvitse huomioida (paitsi O:n tietenkin!). Tuli hieman paha mieli, sillä tuntuu että kaikki miettimäni asiat ovat hänen mielestään huonoja.
Tulipahan vuodatus, mutta ainakin helpotti. Kommentoikaa nyt jotakin, jos ei muuta niin pukua. Onko teidän sukulaisilla/ystävillä/tuttavilla/muilla vahvoja mielipiteitä teidän häihin liittyen?
11. lokakuuta 2012
9. lokakuuta 2012
Jaksaa jaksaa
No niin, nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi liittyä Elixiaan. Pitkään se kesti mutta nyt on 24 kk sopimus. Suunnitelmissa olisi päästä rantakuntoon 2013 ja hääkuntoon 2014. :)
Oikeastaan olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni (mitä nyt välillä saan vihaan-itseäni-olen-läski-kohtauksia, useimmiten töissä?!). Haluan vain kiinteyttää paikkoja vähän ja treenata esim. käsivarren lihaksia. Onneksi siskokin on liittynyt, olen niin laiska että yksin ei tulisi tehtyä yhtään mitään.
Oikeastaan olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni (mitä nyt välillä saan vihaan-itseäni-olen-läski-kohtauksia, useimmiten töissä?!). Haluan vain kiinteyttää paikkoja vähän ja treenata esim. käsivarren lihaksia. Onneksi siskokin on liittynyt, olen niin laiska että yksin ei tulisi tehtyä yhtään mitään.
5. lokakuuta 2012
Hääpaikasta
Hieman kevyempää tekstiä tuon edellisen postauksen jälkeen...
Olemme O:n kanssa miettineet hääpaikkaa. Paikka saisi olla keskustan ulkopuolella, luonnon lähellä. Mieluiten kohtuuhintainen ja sellainen paikka jonne saa viedä oman pitopalvelun ja omat juomat. On muuten tosi vaikeaa löytää täältä paikkaa jonne saa viedä omat juotavat. Olisi myös kiva jos paikka olisi itsessään jo niin kaunis ettei muita kuin pöytäkoristeita tarvittaisi.
Meillä on ainakin yksi vaihtoehto mietittynä juhlapaikaksi. Se on kaunis luonnonläheinen paikka, siellä on oma pitopalvelu ja a-oikeudet. Siellä ei välttämättä ole tilavuokraa erikseen. O:n äidin kautta saattaisimme kuitenkin saada sen halvemmalla. Olen myös hieman tutkiskellut juhlapaikkoja ja tehnyt niistä listan. Käydään sitä nyt joku päivä läpi O:n kanssa.
Sanoin tänään O:lle että paikan (kun sellaisen löydämme) voisi varata jo keväällä, ja tähän O totesi että tehdään se jo nyt talvella. Jee! :) Ihanaa kun tuo mieskin on alkanut innostua.
Huomenna Kirja- ja ruokamessuille. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Olemme O:n kanssa miettineet hääpaikkaa. Paikka saisi olla keskustan ulkopuolella, luonnon lähellä. Mieluiten kohtuuhintainen ja sellainen paikka jonne saa viedä oman pitopalvelun ja omat juomat. On muuten tosi vaikeaa löytää täältä paikkaa jonne saa viedä omat juotavat. Olisi myös kiva jos paikka olisi itsessään jo niin kaunis ettei muita kuin pöytäkoristeita tarvittaisi.
Meillä on ainakin yksi vaihtoehto mietittynä juhlapaikaksi. Se on kaunis luonnonläheinen paikka, siellä on oma pitopalvelu ja a-oikeudet. Siellä ei välttämättä ole tilavuokraa erikseen. O:n äidin kautta saattaisimme kuitenkin saada sen halvemmalla. Olen myös hieman tutkiskellut juhlapaikkoja ja tehnyt niistä listan. Käydään sitä nyt joku päivä läpi O:n kanssa.
Sanoin tänään O:lle että paikan (kun sellaisen löydämme) voisi varata jo keväällä, ja tähän O totesi että tehdään se jo nyt talvella. Jee! :) Ihanaa kun tuo mieskin on alkanut innostua.
Huomenna Kirja- ja ruokamessuille. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Syysmasennustako...
Joopa joo. Raskas työviikko takana. Tulipahan sitten itkettyä taas pitkästä aikaa. Kaikki sai alkunsa kun minun piti tavata O töiden jälkeen, mutta ketään ei näkynyt. O oli unohtanut puhelimensa kotiin ja lähtenyt hakemaan sitä. Suunnitelmat menivät päin metsää ja raskaan päivän jälkeen se sai minut vain suuttumaan.
Kotiin päästyäni juttelimme asioista ja itkuhan siinä tuli. Ja sitten se jatkui, ja jatkui ja jatkui...Tajusinpahan yhtäkkiä etten ollenkaan viihdy nykyisessä työpaikassani. Tai siis paikka on ihana ja työkaverit tietysti, mutta työ itsessään tuntuu aaaaaaaivan liian raskaalta. Olen aivan loppu työpäivän jälkeen ja nukun huonosti sillä näen vielä untakin töistä. Koen myös että kokemuksen puutteen takia en pysty suoriutumaan työtehtävistä niin hyvin kuin pitäisi. Stressin takia olen laihtunut monta kiloa elo-lokakuun aikana.
Täytyypä miettiä tätä työjuttua...
Kotiin päästyäni juttelimme asioista ja itkuhan siinä tuli. Ja sitten se jatkui, ja jatkui ja jatkui...Tajusinpahan yhtäkkiä etten ollenkaan viihdy nykyisessä työpaikassani. Tai siis paikka on ihana ja työkaverit tietysti, mutta työ itsessään tuntuu aaaaaaaivan liian raskaalta. Olen aivan loppu työpäivän jälkeen ja nukun huonosti sillä näen vielä untakin töistä. Koen myös että kokemuksen puutteen takia en pysty suoriutumaan työtehtävistä niin hyvin kuin pitäisi. Stressin takia olen laihtunut monta kiloa elo-lokakuun aikana.
Täytyypä miettiä tätä työjuttua...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)