Tämä neiti on aina vihannut juoksemista. En tiedä mitään pahempaa enkä ymmärrä ihmisiä jotka sanovat juoksemisen tuovan hyvän olon. Tähän asti. Jotenkin tuo kevätaurinko on herättänyt minussa ihan uusia puolia. Olen muutamana päivänä kaivannut juoksemaan? ja kokeillutkin sitä. Ja hei, siitä tulee tosiaan hyvä olo. What?!
Ennen kuin tapasin O:n olin todella yksinäinen. Olihan minulla kaverit ja opinnot, opiskelukaverit. Mutta silti. Ja ruokahan on aika mukavaa seuraa. Painoa siis tuli jonkun verran ylimääräistä. Juuri ennen O:n tapaamista muutin hiukan syömistä ja hups, paino tippui kuin itsestään. Nyt siis kokeilemaan sitä uudestaan. Ja lisää liikuntaa. Jos vaikka näyttäisi kesään mennessä samalta kuin tuossa kuvassa (hah).
Kohta nukkumaan. Huomenna taas uusi työviikko...
Itselläni kävi ihan sama juttu! :D Aurinko herätti myös tässä juoksun vihaajassa juoksukipinän ja oikeasti jopa nautin siitä. o_O
VastaaPoistaKaksi kertaa ehdin käydä ihanassa keväisessä jokirannassa lenkillä ja sitten nuo lumet tuli! x(