8. maaliskuuta 2017

Kiitos ja anteeksi

Aloitin tämän blogin aikoinaan häähöpötystä varten, ja kesällä tuleekin jo kuluneeksi kolme vuotta noista ihanista häistä. Nyt tuntuukin että tämä blogi on tullut tiensä päähän. Ajattelin kuitenkin jättää tekstit ja kuvat tänne, jos joku sattuisi saamaan niistä ideoita ja inspiraatiota.

En kuitenkaan ole täysin valmis lopettamaan kirjoittamista, aiheet ja elämäntilanne on vaan muuttuneet. Käsityöharrastajille siis tiedoksi että täältä löytyy uusi käsitöihin keskittynyt blogini. Sinne päivitän säännöllisen epäsäännöllisesti eri aiheista aina virkkauksesta seinien maalaamiseen. Miten nyt tuon pikkuvipeltäjän kanssa ehdin :)

Kiitos siis teille kaikille, jotka olette tänne vuosien varrella eksyneet!

5. tammikuuta 2016

Uusi vuosi uudet kujeet

Niin se elämä vaan puskee eteenpäin. Aikamoista vuoristorataa on nyt syksy menty, ikäviä ja erittäin onnellisia asioita takanapäin. Niistä mukavista jutuista: minut vakinaistettiin, mies sai vihdoin opinnot päätöksen, katsellaan myytäviä asuntoja....

...ja meille tulee juhannusVauva <3

19. heinäkuuta 2015

Viimeinen hääpostaus ja ensimmäinen hääpäivä

Joo, hengissä ollaan. Yhtä sun toista on tapahtunut eikä bloggaaminen ole jaksanut kiinnostaa. Kuitenkin olen tuntenut huonoa omatuntoa kun olen roikottanut blogia näin tyhjänä.

Hää-ähky alkaa olla ohi, joten nyt voi taas miettiä sitäkin aihetta. Päätin että on pakko kertoa jotain miedänkin häistä. Tosin tämän postauksen jälkeen en enää jaksa palata siihen aiheeseen(, osittain harmituksen takia.)

Aloitetaanpas siitä mikä meni vikaan ja mitä olisin halunnut tehdä toisin.

1. Kun ensimmäistä kertaa olimme katsomassa juhlapaikkaa tammikuussa 2013 meille mainostettiin uusia ilmalämpöpumppuja. Niitä saisi kuulemma käyttää kesällä jos sattuisi olemaan hellepäivä. Noh, kesäkuussa kun kävimme katsomassa juhlapaikkaa varmistimme vielä että saisimme avaimen myös pumppuja varten. Nyt olikin yhtäkkiä muuttunut ääni kellossa. Ei ilmalämpöpumppuja kuulemma ole tarkoitetty viilentämään vaan lämmittämään tilaa. Eli talvella saisi käyttää, kesällä ei. Ja tämä johtui ilmeisesti eräästä hääparista joka kesällä 2013 oli jättänyt ne pumput päälle koko viikonlopuksi häiden jälkeen ja yhdistys joka juhlapaikkaa vuokraa sai hirveän sähkölaskun. Yritimme sopia pantista, sähkömittareista, kulujen korvaamisesta, mistä vain että saisimme ne pumput käyttöön hääpäivänä. Juu ei onnistunut. Eli hikoiltiin sitten oikein urakalla hääpäivänä. Ulkonta +20 astetta vielä puolenyön aikoihin. Kyllä ketutti.

2. Toinen asia mikä ärsyttää ihan vietävästi on se juhlissa tarjottu alkoholi. Mietittiin oikein urakalla Tallinnassa mitä otetaan niin että kaikille löytyisi jotain. Oluita oli neljää erilaista, samoin siidereitä ja lonkeroita. Ohjeistin pitopalvelua laittamaan esille kaikkia sortteja. Ja mitä pitopalvelu tekee? Laittaa esille vain yhtä lajia kerralla. Tästä oli vielä oikein erikseen sovittu palaverissa heidän kanssaan. Ja minähäh huomasin tämän vasta sitten kun vieraat alkoivat lähteä.

3. Josta pääsemmekin seuraavaan harmitukseen. Heti kahvin jälkeen yli puolet vieraista lähti. Siis oikeasti. 60 vieraasta ainakin 30 lähti. Ymmärrän että joukossa oli mm. isovanhempia joita jo siihen aikaan väsytti. Mutta sinne lähti myös kummivanhemmat, serkut, muutamia ystäviä jne. Jäi jotenkin kumma fiilis. Puhumattakaan yhdestä serkustani joka tuli juuri ennen ruokailua ilmoittamaan että hänen vaimonsa istuu parkkipaikalla autossa ja on jo lähdössä kotiinpäin, kun vaimon mielestä heidän 4v. poika on liian hankala. Kiva maksaa kahdesta aikuisesta ja kahdesta lapsesta, jotka ei edes jääneet syömään. Olisivat sitten jättäneet lapset kotiin jos tiesivät että nämä ovat niin hankalia. 

4. Juhlapaikalla oli katossa ihan hirveät loisteputkivalot jotka oli tarkoitus pitää pois päältä. Ulkona oli valoisaa pitkälle yöhön, kaikissa pöydissä kynttilät ja seinissä lampetit. Olin jo kuvitellut mielessäni sen ihanan tunnelmavalaistuksen. Ja mitä sitten tapahtui? Joku vieraista tai pitopalvelu oli napsauttanut ne loisteputkivalot päälle. Ja huomesin ne vasta kesken juhlan kun suurin osa vieraista oli lähdössä.

5. Kukaan ei sytyttänyt niitä samperin kynttilöitä. Tämäkin oli erikseen pitopalvelun kanssa sovittu ja kaasollekin olin sanonut että voi sytyttää ne kynttilät. Mutta ei. Ainoat sytytetyt kynttilät oli hääparin pöydässä.

6. Meillä oli sovittuna aikataulu ruokailulle ja kahville. Jostain syystä tämä venyi ja pitopalvelu odotti jatkuvasti jotain vahvistusta meiltä hääparilta. Oli sovittu että ruokailun jälkeen on häävalssi ja sen jälkeen alkaa heti kahvitus. Häävalssin jälkeen mitään ei kuitenkaan oltu katettu esille ja kun pitopalvelu viimein sai kakun pöytään, he vilkuilivat meitä tarjoilutilasta. Sen sijaan että olisivat tulleet kysymään voiko kahvituksen aloittaa. Kahvitus siirtyi puolitoista tuntia yhdeksästä puoli yhteentoista illalla. Toivottavasti vieraat saivat kuitenkin nukuttua sinä yönä vaikka kahvia joivatkin myöhään.

7. Pitopalvelun kanssa tuli viestiteltyä jo puolitoista vuotta ennen häitä, ja pidin heihin yhteyttä tasaisin väliajoin, häiden lähestyessä useammin. Kaikki sovitut asiat tarkistin heiltä vielä erikseen, ja kun käytiin maistelemassa ruokia niin korjattiin vielä pari pikku juttua. Kaikki löytyi heiltä kirjallisena ja luulin että kaikki olisi näin sovittu. Kuitenkin, pienen vierasmäärän takia he päättivät ettei juhliin tarvita kuin kaksi työntekijää ja nämä eivät olleet olleet mukana yhdessäkäään palaverissa tai vastanneet yhteenkään sähköpostiin. Juhliin tuli siis aivan eri henkilöt kuin ne joiden kanssa olin sopinut asioista. Ja hääpäivän aikana kävi selväksi etteivät he olleet ollenkaan perillä niistä sovituista asioista, vaikka luulisi että ne heille selitettäisiin vielä kunnolla ennen juhliin tuloa. No ei ja se näkyi, valitettavasti. Palvelu oli kyllä hyvää ja ruoka mahtavaa, tämä nyt vaan vei vähän pisteitä heiltä.

8. Minun hieno kakkukoriste oli rikottu. Edellisenä iltana lähtiessäni juhlapaikalta koriste oli vielä ehjä. Laitoin sen esille näkyvään paikkaan, pitopalvelulle kirjoittamani viestin viereen. Kakkua esiin laittaessa koristetta ei kuitenkaan oltu löydetty mistään ja pitopalvelu oli kysynyt koristeen perään O:n veljeltä joka onneksi löysi sen sitten. Onneksi huomasin tämänkin vasta jälkeenpäin kuvia katsoessa. Mutta harmittaa niin pirusti kuitenkin.

9. Sukkanauhan heitto löytyy videona, mutta kimpun heitto ei. Siskoni vastasi videokuvaamisesta, mutta antoi kameran serkulle kun oli kimpunheiton aika, sillä osallistui tottakai itsekin kimpun kiinniottamiseen. Serkku oli sitten kyllä painanut nappia kun aloitti kuvaamisen ja lopetti kuvaamisen. Harmi vaan että nappi ei ollut "record" vaan "snap shot". Videon sijaan minulla on siis kaksi yksittäistä kuvaa tapahtumasta. Onneksi oli sentään paljon porukkaa valokuvaamassa.

10. Minun kimppu. Löysin melkein heti tosi mukavan kukkakauppiaan, joka oli heti perillä siitä mitä kimpulta hain. Minulla oli mukana inspiraatiokuvia ja käytiin tarkkaan läpi mitä kukkia, minkä muotoinen kimppu millaiset vieheet jne. Kaikki kirjattiin paperille, joka jäi tälle kukkakauppiaalle (myös ne inspiraatiokuvat kimpuista). Hintakin oli kohdillaan. Vähän myöhemmin sain kuulla että tämä myy oman liikkeensä ja menee yhteen toisen kukkakauppiaan kanssa mutta kaikki suunnitelmat säilyy kuten sovittu. Juhlapäivää edeltävänä päivänä (kun mentiin koristamaan juhlapaikkaa) käytiin kukkakaupan kautta hakemassa juhlapaikan kukkia ja minulle esiteltiin kimppuuni tulevia kukkia. Ja minä järkytyin vähän. Halusin kimppuni nimenomaan vähän sotkuisen näköiseksi, kuin se olisi koottu tien reunasta poimituista kukista. Ja mitä näen? Valkoisia ja vihreitä kukkia! Kun pyysin nimenomaan paljon eri värejä ja kielsin valkoiset kukat kun en niistä pidä. Kaameuden huippu oli kyllä vihreät neilikat (jotka kai ovat jotain muotikukkia) ja huomautin niistä heti etten niitä halua. Kirkossa näin sitten valmiin kimppuni ja olin aika pettynyt. Nättihän se oli, muttei yhtään se mitä olin pyytänyt. Lisäksi miehen vieheen oli sovittu olevan vaaleanpunainen ja kukkakauppias oli tekemässä siitä valkoista, vaikka se siis oli ehdottomasti ei. Saatiin se onneksi vaihdettua. Pikkujuttuja tiedättekö, mutta jää harmittamaan. Olisin voinut tehdä kimpun ja vieheet itse ja olisivat olleet paljon hienommat (ja halvemmat).

11. No ne valokuvat. Sanotaanko näin että nyt en enää suostuisi O:n kiukutteluvaatimuksiin valokuvaajasta. Heittäytyisin itse vähintäänkin yhtä vaikeaksi tässä asiassa, kunnes saisin tahtoni läpi. Meille ei siis tullut ammattivalokuvaajaa koska O uhkasi ettei ilmesty kirkkoon jos otetaan kunnon valokuvaaja. Onhan niitä onnistuneita valokuviakin joukossa ja koko päivän tapahtumat ikuistettuna. Potretit eivät kuitenkaan onnistuneet sillä puolessa kuvista O:lta puuttuu pää otsasta ylöspäin ja lopuukuvissa minulla on silmät kiinni, menossa kiinni tai maailman typerin ilme. Ihan oikeasti. Niin ja meillähän myös autokuski kuvasi, joten suurimmassa osassa kuvia minä katson valokuvaajan kameraan ja O meidän kuskin kameraan.1000 kuvasta kelpuutin 16 kuvaa kiitoskortteja varten ja mikään niistä kuvistakaan ei ole täydellinen. Albumia en vielä ole saanut aikaiseksi, mutta kuvat näyttävät ajan myötä muuttuvan vähän paremmiksi. Luojan kiitos meillä oli paljon sukulaisia ja ystäviä, jotka valokuvasivat niin voi poimia yksittäisiä kuvia sieltä täältä ja saada ihan kivan kokonaisuuden. Jokainen on myös kuvannut omasta mielestään kivan yksityiskohdan, joten kaikki kuvat eivät ole samanlaisia. Mutta älkää hyvät morsiamet suostuko (sulhasen) säästövaatimuksiin valokuvaajan suhteen. Kaikessa muussa voi säästä, muttei tässä asiassa.


Vähään aikaan en ole edes häitä miettinyt kun tuntui että häiden jälkeen kaikki energia oli poissa ja oli oikein hää-ähky. Sitten tuli vitutus kaikesta joka meni pieleen ja vielä kovempi vitutus kun en pysty niitä asioita enää muuttamaan. Onneksi aika kultaa muistot, ja tämäkin olo helpottaa pikkuhiljaa. Näin vuosi häiden jälkeen voi jo ihan hyvillä mielin katsella kuvia ja muistella sitä ihanaa päivää. Harvemmin enää misään on kaikki sukulaiset ja ystävät samaan aikaan koolla.

Jos nyt tiivistän niin olihan ne häät aivan mahtavat ja menivät suurimmaksi osaksi juuri niin kuin me haluttiin. Luvatun sateen sijaan saatiin aurinkoinen ja lämmin päivä, kaikki meni hyvin, ruoka oli hyvää, kaverit viihtyivät ja olisivat viihtyneet vielä pidempäänkin. Me saimme toisemme, puku istui hyvin, sain vihdoin käyttää ihanaa sormustani, sain kaikki askartelut valmiiksi, koristelut onnistuivat ja sain tavata kaikkia sukulaisia ja ystäviä pitkästä aikaa. Ajan kuluessa luulen että muistelen vain niitä hyviä asioita ja kaikkea, joka meni niin kuin piti. Siksi ajattelin että tämä saisi olla viimeinen häihin liittyvä postaus minun osaltani. Sopivasti  (aloitan ja) päätän meidän hääkertomuksen näin ensimmäisen hääpäivän kunniaksi. Lopuksi vielä niitä kauan luvattuja kuvia, olkaa hyvä!










1. huhtikuuta 2015

Seliseli

Käyn melkein päivittäin lukemassa seuraamiani blogeja mutten ole saanut aikaiseksi kirjoitella itse omaan blogiin. Syy tähän on motivaation ja ajan puute, mutta myös ne tosielämässä tapahtuneet jutut.

Lokakuussa äitini joutui onnettomuuteen ja loukkasi itsensä pahasti. Niin pahasti että siitä seurasi kiireellinen leikkaus ja hetkellinen neliraajahalvaus. Tuosta on onneksi toivuttu ja äiti on kuntoutunut hyvin. Tosin neurologinen sairaus taustalla on rajannut parantumista sen verran että äiti on nyt pysyvästi pyörätuolissa ja muiden autettavissa.

Minun on ollut todella vaikea käsitellä asiaa. Äiti sairastui minun ollessa parivuotias, mutta elämää rajoittavat oireet ilmenivät vasta minun ollessa noin kaksitoista. Minulla ei siis varhaisteini-iän jälkeen ole ollut tervettä äitiä.

Jotenkin sen asian kanssa on oppinut elämään. Olen myös aina tsempannut äitiä kovasti ja valitettavasti joutunut myös perustelemaan hänelle miksi hän ei saa tehdä itsemurhaa. Mutta nyt kun äiti ei enää pärjää yksin, kun on joutunut käymään läpi ne hetket kun on pelännyt ettei kohta enää ole äitiä...ne imevät kaikki voimat huomaamatta ja vasta nyt ymmärrän sen painavan minua. En ole kertonut tapahtuneesta kuin kahdelle työkaverille ja parille ystävälle. Mies tietää näistä ajatuksista mutten usko että hän ymmärtää miltä minusta tuntuu.

Joka tapauksessa. Oli tarve selittää tämä ja purkaa vähän oloa. Huomaan nyt että lukijoita putoilee pois jatkuvasti ja se vähän tietty harmittaa. Totta puhuakseni en tiedä miten blogin käy. Tällä hetkellä ei oikeastaan ole mitään erikoista kerrottavaa. Se yksi hääpostaus odottaa edelleen luonnoksissa, pitäisi löytää innostusta käydä kuvia läpi ja liittää tekstiin. En ole poistamassa blogia mutten tiedä myöskään jaksanko päivittää tätä tällä hetkellä. Eikä minun periaatteessa tarvitse puolustella tätä valintaa kenellekään, vaikka onkin sellainen olo.



Kunhan saadaan aikaiseksi jotain kerrottavaa niin lupaan kirjoitella täällä useammin ;)

18. tammikuuta 2015

Täällä ollaan

Hengissä edelleen! Ollaan juuri palattu häämatkalta ja huomenna koittaa paluu arkeen,valitettavasti. Minulla on roikkunut yksi postaus luonnoksissa jo monta kuukatta, en enää tiedä viitsinkö sitä julkaista. Huomasin myös että lukijamäärä on hieman vähentynyt, en ehkä ole tarpeeksi aktiivinen bloggaaja. Postauksia olisi tarkoitus taas kevään mittaan kirjoittaa, kunhan se ispiraatio ja aika löytyy jostain.

21. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Tiedättekö, minulla taitaa olla jonkinlainen hää-ähky. Oli tarkoitus päivittää tänne häiden jälkeen kaikista yksityiskohdista ja tapahtumista, mutta kaikki se into on hävinnyt. O myös kielsi julkaisemasta kuvia joissa hän näkyy enkä tiedä olenko minä valmis paljastamaan kuvia itsestäni täällä. Lisäksi kuvat eivät ole ihan sitä mitä halusin. Joten, noh, en tiedä. Ehkä jaksan kirjoittaa tänne häistä jotain, ehkä en. Tällä hetkellä ei kiinnosta ollenkaan. Häät oli siis aivan ihanat, kaikki sujui hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Mutta jotenkin kaikki häihin liittyvä vei voimat kokonaan, ja nyt kun häät on ohi se aihe ei kiinnostaa enää ollenkaan :)

Tässä on myös ollut vähän kiireitä. Myydä häätavat pois ja saada asunto vihdoin kodin näköiseksi. Aloitin myös uudessa työpaikassa ja O suorittaa nyt viimeisiä opintoja, joten arki tuntuu hieman raskaalta. Mutta ehkäpä tämä tästä :)

30. heinäkuuta 2014

Toiveita?

Odottelen edelleen meidän kuvia valokuvaajalta. Joten ajattelin kysyä, onko postaustoiveita häihin liittyen? Jotain tiettyä mitä haluatte meidän häistä tietää? Tässä jo vähän suunnittelen tekstejä :)