20. toukokuuta 2013

Meidän tarina

Meillä on tänään 2,5-vuotis päivä (kyllä, täällä ollaan niin yltiösöpöjä että lasketaan vielä puolivuotis päivätkin). Ajattelinpa siis minäkin nyt kertoa miten me tavattiin.

Minä olin marras-joulukuussa 2010 tekemässä pitempää harjoittelua eräässä lastenkodissa kun tapasin O:n. Muistan että siellä puhuttiin "hullusta" nuoresta miehestä joka menee yövuoron jälkeen suoraan kouluun. En oikeastaan kiinnittänyt O:hon huomiota ennenkuin yksi työntekijöistä totesi O:lle että hänestä on tullut niin komea kun hän on kasvattanut parran ja viikset. Siinä kohtaa me jotenkin salaa huomasimme toisemme. Katselin häntä ja ajattelin että "joo, on hän kyllä aika komea".  O, kuten kaikki muutkin luulivat minua paljon vanhemmaksi, ja O:ta taisi aluksi hieman mietityttää kun sai tietää että meillä on ikäeroa melkein 7 vuotta. Aika nopeasti hän siitä "shokista" kuitenkin toipui.

Ei siinä sitten montaa päivää mennyt kun O jo epäsuoraan ehdotti treffejä. Oltiin kahdestaan huoneessa ja keskusteltiin mm. elokuvista. O otti esiin elokuvalippuja ja totesi "Mulla olis tässä näitä vapaalippuja...". Tulkitsin sen treffikutsuksi ja illalla vaihdettiin puhelinnumeroja. Seuraavana päivänä käytiin jo elokuvissakin. Meidän ensitreffiuelokuva oli Paranormal activity 2 (oli muuten helkkarin pelottava), ei mikään romanttisin valinta :D. (Ensimmäisenä vuosipäivänä käytiin katsomassa Paranormal actovity 3)

Siitä se sitten lähti. Viikko piti vielä sinnitellä harjoittelussa ja leikkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka jälkeenpäin O:lta kyllä kysyttiin että onko meidän välillä jotain :) Ihan alusta asti ollaan oltu tosi läheisiä ja tehty kaikki yhdessä. 8 kuukauden kuluttua ensitapaamisesta päätettiin hankkia yhteinen asunto, kun asuttiin jo jatkuvasti toistemmme luona. Kun seurustelua oli takana n 1½ vuotta, perheeseen tuli pieni koiravauva. Ensi kesänä häiden aikaan yhteisiä vuosia on takana jo melkein 4. Yhteistä loppuelämää odotellessa :)

19. toukokuuta 2013

There's no place like home

Huh mikä viikonloppu! Lähdettiin perjantaina työporukan kanssa kohti Helsinkiä, ja sieltä eteenpäin määränpäänä Tallinna. Oli kyllä niin mahtava matka :)

Oltiin yö laivalla ja aikaisin seuraavana aamuna pääsi maihin seikkailemaan. Illalla juteltiin niin paljon ettei melkein ehditty nukkua ollenkaan. Neljä naista samassa hytissä...

Seuraavana aamuna käytiin aamupalalla jonka jälkeen suuntana oli Karnaluks, käsityöihmisten paratiisi. Ja se kyllä piti paikkansa. Yksi kokonainen halli langoille, toinen kankaille, yksi huone pelkille vetoketjuille...Sieltä löytyi aivan kaikkea, siis AIVAN kaikkea. Paikka oli täynnä ihmisiä, ja kaikki naisia, kumma kyllä. :) Loppupäivä käytettiin shoppailuun ja mukavaan yhdessäoloon. Käytiin vanhassa kaupungissa ja mm. superalkossa. Tulipahan katseltua hääjuomia samalla. Kaikkein parasta (ihanien ostosten lisäksi) oli kyllä se yhdessäolo. Tulee oikein haikea mieli kun tiedän että porukka hajoaa eri paikkoihin parin viikon kuluttua.

Tuli myös tehtyä vähän ostoksia häitä ajatellen, niistä lisää kuvien kera vähän myöhemmin. Tänään käytiin myös  katsomassa juhlapaikkaa, siitäkin lisää myöhemmin. Nyt tämä neiti menee nukkumaan oman kullan kainaloon!

9. toukokuuta 2013

Eka hääpainajainen

Viime yönä tuli koettua eka hääpainajainen. Viime aikoina on kaikki budjetit ja muut vähemmän mukavat asiat pyörineet mielessä, johtuisikohan siitä?

Unessa tultiin hääpaikalle ja kukaan ei tervehtinyt tai onnitellut meitä. Vieraat vaikuttivat pitkästyneiltä, ihan kuin eivät olisi halunneet olla siellä. Kummitätini katsoi minua kummasti ja ihmettelin miksei hän sano mitään. Muistan että isäni piti jostain syystä antaa minulle ilmapallo mutta hän päättikin lahjoittaa sen jollekin toiselle. Ruokailun aikana kukaan ei pitänyt puheita ja jälkiruokaakaan en päässyt maistamaan kun jo pitkikin lähteä pois. "Häiden" jälkeen selitin ystävälle että olen niin pettynyt häihimme ja sen on ollut pakko olla pelkkää unta. Eihän noin voi käydä oikeasti. Vaikka lohdutin itseäni että ainakin ollaan naimisissa nyt. Sitten tuli itku.

Taisi muuten itku tulla ihan oikeastikin, sillä heräsin naama vääränä keskellä yötä. :D Niin pettynyt olin koko hommaan.

Toivottavasti te muut olette nukkuneet hyvin :) Ensi yönä uusi yritys.

5. toukokuuta 2013

Askartelua

Tapasin Kaason viikolla ja tuli juttua hiuspannoista. Kukallisia hiuspantojahan saa ostettua mm. Glitteristä. Hinta vaan on aika kova. Siitä se ajatus sitten lähti.

Ollaan molemmat aika näppäriä tyttöjä ja kädentaidot sujuu kummaltakin. Niinpä käytiin Tiimarissa ostamassa mm. tekokukkia ja rautalankaa. Ero minun ja Kaason välillä on se että Kaaso haluaa isoa ja näyttävää ja minä pientä ja yksinkertaista. Joten ostettiin aika erilaiset kukat. :)

Päivän vaikuttaessa sateiselta istahdin pöydän ääreen ja aloitin kukkapannan askartelun. Minulla oli ajatus miten sen ehkä saisi tehtyä ja kyllä se tapa toimi. Tällainen panta tuli tehtyä:


Kukiksi valitsin ihanan hempeät, roosanväriset ruusut. Materiaalina siis tekokukat, rautalankaa ja kukkateippiä. :)

Näytettiin O:n kanssa kuvia tästä O:n äidille tänään ja hän ajatteli heti että tulen käyttämään tätä häissä. Olisihan sekin vaihtoehto, mutta taitaa jäädä muuhun käyttöön kumminkin. Jos meillä olisi pieniä morsiusneitoja/kukkaistyttöjä niin tekisin heille tällaiset :)

No se sormus

Minunhan piti kertoa lisää mimun sormuksesta, ja ennen kaikkea näyttää kuvia. joten tässä olkaa hyvä :)





Eli sormuksen on tehnyt turkulainen kultaseppä Mika Mäkinen. Alunperinhän oli tarkoitus teettää sormus, mutta täydellinen sattuin löytymään Mikan omasta mallistosta. Eli tilaus lähti saman tien. :) Sormus on valkokultaa ja siinä on 11 pientä kiveä.

 Joka kiven välissä on 4 "näppylää" pitämässä kiviä paikallaan. Tykkään etenkin näistä näppylöistä, en osaa selittää miksi :D. Sormus on 2,7 mm eli hieman kapeampi kuin kihla (3mm) ja ne sopivat täydellisesti yhteen. Sormus on hyvin siro, ja vaikka siinä on monta kiveä se ei kuitenkaan säihky liikaa. Minä en välitä blingblingistä.

Hintaa sormukselle tuli puolet vähemmän kuin jos se olisi ostettu koruliikkeestä.

O jo uhkasi että vie sormuksen bestmanille säilytykseen kun kokeilin sitä ensimmäisenä päivänä koko ajan melko useasti. Heitti vielä vitsillä että toivottavasti bestmanille ei tule rahapula ennen häitä. No tämä tyttöhän piilotti sormuksen ja nyt voin aina välillä salaa käydä ihailemassa sitä. Vielä pitäisi jaksaa odottaa päälle vuosi ennenkuin saan tämän sormeeni...

P.s. On muuten tosi vaikeaa saada kunnon kuvaa sormuksesta kun on joko liian kirkasta tai liian pimeää, eikä kamera suostu tarkentamaan läheltä...