Niitä vaikeampia asioita...

Olen jo jonkin aikaa miettinyt tilannetta erästä kaveria koskien. Olen täällä blogissa kertonut että kyseinen kaveri teki oharit joka kerta kun oli sovittu tapaaminen. Tapasin hänet tuossa kesällä ja se meni paremmin kuin olin odottanut. Ei tuntunut yhtään siltä että tapaamisten välissä meni melkein vuosi. Mietin nyt kuitenkin että onko tämä sellainen ihminen jonka haluan häihini.

Hieman taustatietoa. Opiskeluaikoina oltiin todella tiiviisti yhdessä. Kaverini tapasi silloisen poikakaverin ja minä pyörin heidän ja miehen kämppiksen kanssa. Käytiin elokuvissa, syömässä, pelattiin korttia ja vietettiin iltaa. Minä olin todella yksinäinen tuolloin joten oli kiva kun joku piti huolta ja oli seuraa. Sitten minä tapasin O:n. Kaikki meni aluksi hyvin. Pidettiin "tuplatreffit" jotta kaikki tutustuivat toisiinsa. Ja silloin jokin muuttui. Kaveri huomautti jatkuvasti miten vastarakastuneita ollaan kun pidettiin O:n kanssa toisiamme kädestä tai pussattiin. Vähän tämän jälkeen kaveri ilmoitti ettei hänellä ja poikaystävällä mene hyvin, suhteesta puuttu se jännittävä tunne. Tässä kohtaa he olivat seurustelleet jo päälle kaksi vuotta ja yritin selittää että se rakastumisen tunne muuttuu jossain kohtaa rakkaudeksi ja se jatkuva jännittävä tunne laantuu hieman, ihan luonnollista. Kaveri ei kuitenkaan pystynyt käsittämään tätä ja jonkin ajan kuluttua heillä meni poikki (olihan siinä paljon muutakin mutta tämä nyt yhtenä syynä). Pidettiin kuitenkin yhteyttä kuten ennenkin ja tavattiin usein. Jossain kohtaa yhteydenotto hänen puolelta kuitenkin väheni. Sitten mentiin kihloihin O:n kanssa ja mielestäni tässä kohtaa kaikki muuttui.

Uutisesta ilmoitettuani (facebookin kautta tietysti :D ) sain lyhyen ajan sisällä puhelun sekä tältä kaverilta että kaasoltani. Kaason puhelu oli ihana, hän onnitteli ja äänestä kuuli että hän oli todella onnellinen puolestamme. Kaverin soittaessa tunnelma oli jotenkin kiusallinen. Hän kertoi nähneensä uutisen ja onnitteli mutta jotenkin jäykästi, ääni oli hieman liian asiallinen. Puhelun jälkeen jäi tosi kummallinen olo, ja mainitsin siitä myös O:lle.

Kun tällä kaverilla meni poikki poikaystävänsä kanssa, hän ei voinut iloita kenenkään puolesta. Hänen mielestä hän oli hävinnyt pelin ja oli todella kateellinen mm. silloiselle työkaverilleen joka sinä kesänä meni naimisiin ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. Jotenkin tuntuu että meidän ilmoittaessa kihloista tämä kaveri oli myös meille kateellinen. Hänellä on kummallinen ajattelutapa asioista. Kaikki on kilpailua ja hän haluaa olla ensimmäinen ja paras aivan kaikessa. Uskon että hän olisi saattanut reagoida eri tavalla jos olisi itse siinä kohtaa ollut kihloissa.

Kihloihin menon jälkeen en oikeastaan ole ollut tekemisissä tämän kaverin kanssa. Tuntuu että minä olen aina se joka ottaa yhteyttä. Lähetän tekstiviestejä, kysyn mitä kuuluu tai aloitan facebookissa keskustelun. Minun kuulumiseni ei kiinnosta vaan heti kun on esitetty pakolliset "hyvää, entä sinulle?" vastakysymykset keskustelu kääntyy häneen. Jos minä siis kysyn jotain, sillä tämä kaveri ei ikinä kysy minulta mitään.

Minä olen nyt viime aikoina miettinyt että haluanko tätä ihmistä meidän häihin. Joo, oltiin yhdessä vaiheessa tosi läheisiä ja paljon tekemisissä. Mutta nyt on kulunut vuosi ilman melkein mitään yhteydenpitoa. Ja minusta tuntuu todella kurjalta olla aina se joka ottaa yhteyttä ja kysyy kuulumisia. Minä annan ja annan, mutta haluaisin välillä saada jotain takaisinkin. O:n mielestä tämä kaveri pitää kutsua, ja että kaveri tajuaa vielä jossain kohtaa miten on käyttäytynyt. Ehkä sitten kun on itse samassa elämäntilanteessa. Minä en taas usko että niin ikinä tapahtuu, tämän ihmisen tuntien.

Mitä tässä siis pitäisi tehdä? Onhan häihin aikaa vielä 10 kk, joten päätöksen kanssa ei ole kiirettä. Mutta tämä on asia joka vaivaa usein. Pitääkö häihin oikeasti kutsua ihminen joka käytöksellään viestii etten ole tärkeä hänelle ja ettei minun asiani kiinnosta?