Happy birthday to Me

Joulu tuli ja meni. Tämä neiti taisi olla erityisen kiltti kun tuli niin mieluisia lahjoja. Eniten yllätyin sitä että sain myös synttärilahjoja. Minulla oli siis synttärit eilen, 25.12. Pienempänä sain aina yhdistetyn joulu- ja synttärilahjan, sukulaisten mielestä helpompaa antaa vain yksi lahja. Itse koin sen htyvin epäreiluna, saivathan kaikki muut lahjan erikseen. Vanhempana olen jo tottunut siihen, enkä edes odota lahjoja. Siksi siis yllätyin kun minun vanhempani, O ja jopa O:n vanhemmat muistivat minua myös syntymäpäivälahjalla. Omilta vanhemmikta sain lahjaksi uuden ompelukoneen, vanha kun ei ole ollut yhteistyökykyinen viime aikoina. O:n vanhemmilta sain punaisen mariskoolin. O taas antoi minulle tämän:

Nyt voin harjoitella geelikynsien tekoa kotona, tuleekin paljon halvemmaksi kuin käydä jossain laittamassa.

Jouluaatosta sen verran että tuli hyvin pitkä päivä. Aloitimme päivän O:n vanhempien luona syömällä ja katsomalla joulurauhan julistuksen. Tämän jälkeen jatkoimme O:n isoisän luo kahville ja lahjoja avaamaan. Paikalla oli myös O:n serkut ja kummivanhemmat. Kuuden aikoihin siirryimme minun vanhempieni luo syömään lisää ja viettämään iltaa. Kotiin tultiin vasta yhdentoista aikoihn.

Joulupäivänä lähdimme minun vanhempieni luo, sillä meidän perheessä joululahjat jaetaan vasta joulupäivänä. Tämä johtuu kauan sitten tapahtuneesta sukujen välisestä riidasta(joka siis on selvitetty, mutta tavasta on muodostunut perinne), joka johti joululahjojen avaamiskohdan jakamiseen. Jouluaaton vietämme aina äidin puolen sukulaisten kanssa avaten heiltä saadut lahjat. Joulupäivänä jatkamme perheen kesken joulun viettoa avaten isän suvun puolelta tulleet joululahjat sekä meidän perheen antamat  lahjat.

Saapuessamme vanhempieni luo näky oli tämä:

Lapsina odotimme aina joulupäivää eniten, emmekä malttaneet nukkuakaan pitkään kun piti päästä kurkistamaan kuusen alle.

Joulupäivän päätimme vielä vierailulla O:n vanhempien luo, jossa katsoimme hyvin vanhoja valokuvia. Mielestäni joulu kuuluu viettää perheen kanssa, O ei ole ihan samaa mieltä. Tai hän ei ainakaan jaksaisi sitä yhtä pitkään kuin minä.

Päätimme O:n kanssa että vietämme ensi vuonna jouluaaton O:n vanhempien kanssa ja joulupäivän minun perheeni kanssa. Eipä veny päivät niin pitkiksi, eikä tarvitse seurailla kelloa koko ajan. Mainittakoon vielä että vanhempamme asuvat samalla paikkakunnalla kuin me ja vielä n. 500 metrin päässä toisistaan. Välumatkat eivät siis ole pitkiä. :)

Ai niin, se O:n joululahja josta kerroin. Annoin O:lle kahvakuulan, kahvakuulan käyttöoppaan sekä pehmeän paketin, jossa oli kahdet flanellipyjamahousut ja kahdet pörrösukat.

 Kaikki lahjat olivat mieluisia, mutta kahvakuulan kahva oli niin paksu ettei O saanut siitä kunnolla kiinni. Hetken googlettelun jälkeen hän totesi ettei ole ainoa joka tämän on huomannut. Tämä tietty merkki on sellainen. Eipä siinä mitään, kahvakuula pakettiin ja palautukseen huomenna kun kaupat aukeavat. Ostetaan sitten uusi, parempi kahvakuula. Vähän kyllä harmittaa. Kyllähän minä sitä kahvakuulaa kaupassa kokeilin, mutten tajunnut että kahva on liian paksu.

O:lta sain lahjaksi kaksi flanellipyjamaa. Tämä on lahja jota toivon joka vuosi, mutten välttämättä saa. Ihanaa että hän oli kuullut toiveeni.

Huomenna palataan sillä tavalla arkeen että lähdetään ihan ihmisten ilmoille katsomaan Hobitti-elokuvaa. Tähän asti olen kulkenut pyjamassa, ollut linnoittautuneena sohvalle vilttien alle katsomassa elokuvaa.

Nyt oikein ihanaa loppuiltaa. Täällä ainakin nautitaan. :)