Sivut

6. elokuuta 2012

Ensimmäinen työpäivä...

...meni aika mukavasti. Lapsia oli vain muutama paikalla joten aikaa riitti kuulumisten vaihtamiseen. Ihan rauhallinen viikko tiedossa. Mutta oli kyllä kamala yö. En tainnut nukkua ollenkaan, tai ainakin heräsin vähän väliä tarkistamaan toimiiko herätyskello varmasti. Toivottavasti osaan tänään mennä aikaisin nukkumaan.

Toinen syy nukahtamisvaikeuksiin oli O:n vihjailut. Tässä hieman taustatarinaa:
Kävimme joskus keväällä minun pyynnöstäni tarkistamassa sormiemme koot kultasepän liikkeessä. Siinä samalla valitsimme myös sormuksen leveyden. Asia hoidettiin nopeasti eikä siitä puhuttu oikein sen jälkeen, olihan O:lla kaikki tiedot lapulla lompakossaan. Tässä kesän aikana tuli kuitenkin mieleen että minä en tiedä minkä hintaisia sellaiset sormukset oikein ovat, ja koska netistä ei oikein löytynyt tietoa päätin käydä kysymässä koruliikkeessä . Sovitin valkokultaista kihlasormusta joka oli juuri sellainen kuin haluan. Vaikka sormus oli -50% alennuksessa oli se kuitenkin TODELLA kallis. Kerroin tämän O:lle ja kysyin varovasti miten maksaminen hoidetaan. Hänen mielestä vaikki valinnat ja maksut ovat hänen vastuullaan. Nyt viikonloppuna saimme kotiin mainoslehden jossa oli hopeisia kihloja todella edullisesti. (Olen jo aikaisemmin todennut että haluan hopeisen tai valkokultaisen soemuksen, sillä keltakultaa en käytä ollenkaan.) Vinkkasin niistä eilen varovasti O:lle. Hän totesi "mutta nämähän ovat hopeisia". Minä: Onko se huono asia? O: On.

Noniin, sitten eilisen illan tapahtumiin. Juuri kun olin nukahtamaisillani O:n kainaloon hän mutisi jotain siitä, että olen liian huolestunut niistä sormuksista. Hieman hölmistyneenä ja unisena kysyin mitä hän tarkoittaa, johon O vastasi että se asia on jo hoidettu (eli sormukset jo ostettu). No yritä nyt sitten nukkua tuollaisen jälkeen. Minähän vain piristyin kun tajusin mitä se tarkoittaa.

Nyt olen kuitenkin luvannut itselleni että en puhu koko kihla-asiasta ennenkuin se kosinta on tapahtunut. Ei se kyllä mikään suuri yllätys ainakaan tule olemaan, mutta ehkä unohdan sen ainakin niin paljon, että se sinä hetkenä kun se tapahtuu tuntuu yllättävältä. Onneksi työt ovat alkaneet että saan muuta ajateltavaa. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti