13. lokakuuta 2012

Minulla on hääpuku?!

Tai ainakin varavaihtoehto. Mites siinä näin kävi? Noh, oltiin äidin kanssa tänään Osaava nainen-messuilla, ja siellä oli myös Sydänkäpy ja poistomyynnissä olevia pukuja. Löysin yhden ihan nätin puvun joka vielä sattui olemaan kokoani. En halunnut sovittaa sitä, sillä se ei vastannut näkemystäni unelmapuvusta. Äitini sai minut ympäripuhuttua ja niinpä sovitin pukua. Ensimmäistä hääpukua ikinä! Puku istui aika hyvin (pelkoni on ollut että näytän kamalalta kaikissa puvuissa ja tursuan niistä ulos tai näytän lihavalta tai jotain yhtä kamalaa). Sitten myyjä tuli pukukoppiin ja kehui pukua ja että harvoin puku istuu heti noin hyvin päällä kuin minulla. Ja äiti sitten tavallaan sai minut myös ostamaan puvun. Hintaahan puvulla ei paljoa ollut, ja myyjä ehdotti että senhän voi vaikka leikata lyhyemmäksikin mekoksi jos haluaa. Ja niin minä tulin kotiin hääpuvun kanssa.

Ongelma on nyt siinä että tämä puku on nätti, muttei mitä minä ajattelin hääpuvuksi. Äiti nyt sitten taas odottaa että käytän tätä pukua sillä se on HÄNEN mielestään todella kaunis.

Kerroin äidille messuilla millaista pukua olin ajatellut ja hän kommentoi: "Eeeeeei, se on niin rumaaaa!". Olen ihastunut ajatukseen koko(tai osa)pitsisestä puvusta, olkaimeton. Äitini mielestä puvussa on ehdottomasti oltava hihat, sillä olkaimettomat puvut ovat hänen mielestään rumia. Jäi sitten sellainen hassu olo puvun oston jälkeen, että puku on nyt enemmän sitä mitä äiti puvulta haluaa(vaikka pidänkin puvusta ja se on ehdottomasti minun tyyliäni, vaikkei ehkä hääpukuna). Ja kukas se tässä olikaan menossa naimisiin?!

Tässä kuvia siitä  mitä olin ajatellut hääpuvuksi:






Kaikki kuvat googlesta





Pitsiä ja aika yksinkertainen malli, ei mitään ylimääräistä.

Ja tässä puku jonka ostin tänään. Tämä ei siis ole mielestäni ruma vaain oikein sievä, nätti. Mutta aika erilainen yllä oleviin kuviin verrattuna.


Minun äitini

Äitini on aina ollut hyvin suorapuheinen. Hän ei ujostele kertoa mielipidettään. Tämän lisäksi hän sairastaa neurologista sairautta, ja se on tehnyt hänestä vielä suorapuheisemman. Huoh. Hän on kyllä ihana, kiltti ja maailman paras äiti, välillä vain toivon että hän pystyisi unohtamaan omat mielipiteensä ja kannustaisi minua ja kunnioittaisi mielipiteitäni.

Kun kerroin hänelle että haluan häissäni panostaa ruokaan ja että se tulisi pitopalvelun kautta, äiti tyrmäsi ajatuksen heti. Hänen ajatuksensa oli että hän ja O:n äiti tekisivät yhdessä ruokaa 80 vieraalle. Tänäänkin hän luetteli miten kätevästi kaikki hoituisi päivää ennen häitä ja mitä he tekisivät. Tuli melkein itku kun piti puolustella omia mielipiteitäni, ja lopuksi jouduin korottamaan ääntäni ja melkein huutamaan että meidän häitämme varten yksikään ystävä tai sukulainen ei raada keittiössä. Piste! Äiti oli kotona isälle (ja siskolle) tätä asiaa jo motkottanut, miettinyt kovaan ääneen miksi edes harkitsen pitopalvelua ja että se ei voi olla vaihtoehto.

Tänään messuilla kerroin teemaväreistä, koristelusta, kutsuista ja puvusta ja että häämme olisivat ehkä vähän vintagetyyliset. Äiti totesi kovaan ääneen että ajattelemani puku ei todellakaan sovi vintagetyyliin.

Totesin kyllä äidille että tämän takia maksan itse hääni, saan itse päättää kaikesta eikä toisten mielipiteitä tarvitse huomioida (paitsi O:n tietenkin!). Tuli hieman paha mieli, sillä tuntuu että kaikki miettimäni asiat ovat hänen mielestään huonoja.



Tulipahan vuodatus, mutta ainakin helpotti. Kommentoikaa nyt jotakin, jos ei muuta niin pukua. Onko teidän sukulaisilla/ystävillä/tuttavilla/muilla vahvoja mielipiteitä teidän häihin liittyen?

3 kommenttia:

  1. Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että puku on yksi suurimmista asioista, jonka täytyy olla juuri SINUN mieleen. Koska se nyt vain on aika oleellinen osa morsiolle :) Missään nimessä älä astele alttarille puvussa, joka ei ole sulle The Dress. Jos mietit taas äitiäsi, voisiko tuon vaikka tosiaan lyhentää ja käyttää häissä vaikka kakkosmekkona niin, että vaihtaisit illan tullen toiseen lyhempään mekkoon? :) Niinhän jotkut tekevät muutenkin. Jos se sitten ois äidillesikin mieluisa ratkaisu?

    Me ollaan saatu olla rauhassa muiden mielipiteiltä, onneksi. :)

    VastaaPoista
  2. Ihan todella nätti tuo kuvan 2 puku! Vitsit, mikä pitsiunelma! <3 o.o Ja samaa mieltä K:n kanssa, hääpuku on semmoinen, mikä pitää olla ehdottomasti ja ainoastaan SINUN mieleen, ei mitään järkeä laittaa päälle semmoista pukua mikä on "ihan kiva". Sen täytyy kolahtaa!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa niin tutulta, meillä kanssa äiti tuntuu välillä olevan niin kovasti vastaan tiettyjä juttuja (hänellä kanssa neurologinen sairaus) mutta kun se ei jää edes omaan äitiini joka rutisee kaikesta, vaan tästä vielä pahempi on anoppi joka ei oo ollut mihinkään suunnitelmaan tyytyväinen. :)
    Puvun minkä ostit on todella kaunis, mutta jos se ei ole se oma puku niin ei sillon kannata tyytyä siihen vaan etsiä se oma prinsessa mekkonsa, sen ku löytää ni saa hirveesti lisää itsevarmuutta ja tuntee tosiaan itsensä prinsessaksi kuten hääpäivänä kuuluu tuntea.

    Käy ihmeessä kurkkaamassa myös mun hääblogiin jos saat vertaistukea sieltä tai ideoita :) http://sormukset.blogspot.fi/

    VastaaPoista