25. heinäkuuta 2013

Hääpukumurheita...

Olen lukenut paljon blogeja jossa morsiamet ovat miettineet hääpukuaan. Puku on ostettu hyvissä ajoin ja sitten on iskenyt epävarmuus. Onko se sittenkään juuri Se puku. Salaa olen vähän naureskellut, kai se pitäisi tietää kun sen puvun ostaa. Kunnes tämä tapahtui itselle.

Mietin tässä pitkään että julkaisenko vai en mutta menköön.

Kun ensi kertaa sain puvun päälleni, tuli olo että tässä se on, minun pukuni. Aikaisempien pukujen kohdalla en ollut antanut itselleni lupaa tuntea mitään sellaista. Hieman olin epävarma kun odottelin pukua kotiin, mutta kuvia katsellessa tuli aina parempi mieli. No arvatkaas, nyt se puku roikkuu tuolla kaapissa ja minä olen hieman hmm...hukassa.

Onko puku nyt sitten mitä halusin vai ostinko sen vain koska sain halvalla ( ja koska O painostaa säästämään aivan kaikessa)?. Käyn katsomassa sitä välillä, se on kaunis. Katson kuvia, se näyttää hyvältä. Mikä siis on ongelma?

Tiedän tämän ainakin osittain liittyvän itsetuntooni. Vuodet ennen O:ta olin hyvin yksinäinen ja kamppailin menneisyyden kanssa. Painoa kertyi hieman ylimääräistä. O:n tavatessa osa siitä katosi kuin itsestään, mutta osa jäi. Kun ajattelen itseäni, näen itseni aina pienempänä. Sellaisena kuin olin ennen. Ei pitäisi verrata entiseen, mutten mahda sille mitään. En viihdy tällaisena. Kun siis kuvittelen hääpukuni, kuvittelen sen entisen minäni päälle. Ja nämä kaksi kuvaa, päänsisäinen ja peilikuva ovat hyvin erilaisia.

Jotenkin on helpompi, nyt kun häihin on vähän alle vuosi aikaa. Kuten varmaan monet muutkin morsiamet, minä aion päästä hääkuntoon. Kun on näin paljon aikaa, voi aloittaa rauhassa ja edetä omaan tahtiin. Minun kohdallani kuntoilu on aina kaatunut motivaation puutteeseen. Olen vaatinut liikaa liian lyhyessä ajassa. Tällä kertaa tiedän että jotain on tehtävä. Eikä vain häiden takia vaan muutenkin. Haluan viihtyä omassa kropassa ja sen eteen on tehtävä töitä. Enää en voi huijata itseäni.Olen etsiskelölyt netistä treeniohjelmia ja suunnitellut aikatauluja. Tsempatakseni itseäni olen päättänyt ottaa paljon kuvia, joita voin verrata vuoden mittaan. Olen tavallaan myös helpottunut että työ kutsuu taas ensi viikosta alkaen. Rutiinit helpottavat elämää ja on ehkä helpompi pysyä tavotteissa (vaikka lomalla onkin ihana vain löhöillä ilman kiirettä).

Huh, tulipas syvällistä kun piti vaan kertoa murheet hääpukuun liittyen :D Ja oikeasti, se on kyllä upea puku. Kunhan tunnen itsenikin upeaksi, niin varmasti pukukin on juuri Se oikea.

5 kommenttia:

  1. Osin aika tuttua tekstiä. Jäin kuitenkin miettimään, kumpi tässä onkaan sinulle se ongelma - puku vai ulkonäölliset toiveesi? Itse pudotin häiden motivoimana 6 kiloa vuosien varrella kertynyttä ylimääräistä, mutta olisin voinut kyllä puku päälläni mennä naimisiin vaikka niiden kilojenkin kanssa. Oikea puku kun saa sinut tuntemaan itsesi upeaksi kiloista riippumatta. Näin ainakin uskon.

    Entäpä jos pudotatkin painoa, mutta mielikuva puvusta ei silti muutu? Näinkin voi käydä.

    Itse ehkä tekisin niin, että ottaisin laihdutusprojektia sarvista kiinni ja kokeilisin pukua päälleni, kun useampi kilo on lähtenyt. Silloin saisi jo tuntumaa siihen, muuttuuko mielikuva puvusta oman ulkonöän mukana. Jos puku on vielä silloinkin "kaunis ja hyvännäköinen", lähtisin uudelleen pukuostoksille ja nipistäisin budjetista uudelle puvulle tilaa. Hääpuvun kun tulee olla rakkautta ja upeutta, ei vain kaunis! :) Tsemppiä projektiin!

    VastaaPoista
  2. Tuttu tunne! Itse ostin myös täydellisen, juuri oikealta tuntuvan puvun, mutta mietityttämään jäi, ostinko nyt _varmasti_ sen oikean. Varsinkin, kun puku oli niin hyvässä alennuksessa ja meikäläisellä on paha tapa ostaa vaatteita välillä ihan vaan sen alennuksen vuoksi. Herään vasta myöhemmin siihen, että tulipa taas ostettua alennusta, eikä hyvännäköisiä vaatteita :D Mutta uskon, että pieni epäily kuuluu kyllä asiaan. Television hääohjelmat on manipuloinut ainakin meikäläisen uskomaan, että sen oikean puvun kohdalla virtaa ilon kyyneleet ja tajunta räjähtää ;) Ja en siis ihan näin vahvoja tunteita kyllä kokenut oman pukuni kohdalla.

    Ja hääkuntoon yrittää myös tämä morsian. Tavoitteena olisi pudottaa 5-7 kg elopainosta. Kerro sitten, minkälaiseen treeniohjelmaan sinä päädyt. Itse lomailen vielä pari viikkoa ja kun arki koittaa, raahaan pyllyni salille jumppaamaan. Ehkä ne herkutkin voisi jättää pois ruokavaliosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei kannata uskoa niitä hääohjelmia jossa morsian purskahtaa onnenkyyneliin heti kun saa Sen Oikean puvun päällensä. En usko että kovin moni loppujen lopuksi kokee sen ihan niin.

      Ja luulen että ainakin minun kohdallani epävarmuus puvusta johtuu ulkonäkööni liittyvästä epävarmuudesta. Puvun sovituskuvia katsoessa totean joka kerta että puku on kaunis ja istuu hyvin. Puku on kyllä upea, ei saisi olla niin ankara itselleen :)

      Poista
  3. Täysin samoilla ajatuksilla mennään yllä kirjoittaneen kanssa. Mä ostin puvun itselleni koska halvalla sain ja puku on kaunis. Ei sitä mitä hain,mutta todella kaunis... Nyt lähipäivinä mielessä on pyörinyt puku koko ajan. En saanut puvusta sitä wow-tunnetta, joka juuri usein kuvataan noissa ohjelmissa. nyt pohdinkin että odotinko mä vain enemmän siltä tunteelta, joka tulee kun puvun ensi kerran päälle sain vai onko kyseessä väärä puku. Kukahan sen mulle selvittäisi, ei kukaan ja huomaan jatkuvasti selailevani uusia pukuja neitstä. Uutta pukua en haluaisi ostaa, mutta tämä tunne on häiritsevä... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tarkistan aina välillä sovitustilanteesta otetut kuvat ja totean että puku on kaunis ja istuu nyt jo hyvin. Turhaan siis murehdin. Kaikki ovat hehkuttaneet sitä tunnetta kun saa päällensä The puvun ja tietää että tämä on se. Minullekaan ei sellaista tullut. Tuli vain hyvä olo pukua sovittaessa: sen tyylinen mitä hain ja sopivan hintainen.

      Poista