Sivut

18. kesäkuuta 2012

Suututtaa

Välillä en kyllä ollenkaan ymmärrä tätä ihmistä jonka kanssa asun. Ehkä yleistän mutta välillä tuntuu että miehet haluavat aina olla oikeassa, myös silloin kun he ovat väärässä.

Mummini kertoi kerran Ukistani, joka on hyvin jääräpäinen. Mummini oli kertonut Ukille että varpaanvälit on aina kuivattava huolellisesti. Ja mitä Ukki tekikään? Ei ainakaan kuunnellut Mummia. Sitten Ukki kävi kerran jalkahoitajalla, joka kertoi ukille että varpaanvälit pitää aina muistaa kuivata huolellisesti. Tämän jälkeen hän tuli kotiin ja kertoi Mummille uutena tietona, että jalkahoitaja oli kertonut että varpaanvälit on aina kuivattava (vaikka Mummi oli hokenut tätä asiaa Ukille jo 10 vuotta). Varmasti hyvin turhauttavaa.

Meillä oli tänään vastaavanlainen tilanne, ja minä loukkaannuin. Tuntuu ettei minua kuunnella, ja että kokemustani tai taitojani ei arvosteta. Pahinta tässä on se, että kun yritin selittää O:lle olevani loukkaantunut enkä vihainen ja miksi, hän ei kuunnellut. Jonkun ajan kuluttua hän kysyi "Niin mitä sinä nyt sanoit olevasi.......louk....kaantunutko?"  Hänen mukaansa minä suutuin siksi että hän oli oikeassa ja minä väärässä.

Nyt minä olen sitten loukkaantunut JA vihainen. Tekisi mieli huutaa paha olo pois. Ärsyttävintä on se, että O kysyy kyllä miksi olen vihainen, muttei koskaan halua selvittää niitä asioita. Välillä tulee tunne ettei minulla olisi oikeutta olla vihainen ja että kaikki on oikeasti minun vikani. Jos kerron olevani vihainen/loukkaantunut jostakin mitä O on sanonut/tehnyt hän saa sen kännettyä minun syykseni. Anteeksi hän pyytää useimmiten siksi etten olisi enää vihainen, ei sen takia että hän tietää pahoittaneensa mieleni.

Anteeksi tämä purkautuminen. O on todella ihana ihminen ja rakastan häntä sydämeni kyllyydestä, mutta välillä vain suututtaa niin paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti